Siirry pääsisältöön

Lomalla viimeinkin voin ottaa iisimmin

Matkan ensimmäinen reilu viikko on vietetty tien päällä ja vaihdettu hotellia lähes joka aamu. Yhdeksän yötä, kahdeksan eri hotellia, siinä on laukkujen roudaamista ja aamuista pakkaamista. Pakkasimme molemmat poikkeuksellisen harkiten tälle reissulle, mutta edelleen vaatetta on liikaa, joten turhaa työtä on riittänyt. 
Tänään kääntyi uusi sivu tällä reissulla, kun purimme tavarat kaappeihin ja asetuimme aloillemme. Mutta ennen kuin päädyimme Minniehaha Circlelle, matkalla oli vielä pari mutkaa ja matkaa. Lähdimme aamulla Palms Coastilta ajaen pienempiä valtateitä Benningin, Piersonin, DeLandin ja Sanfortin kautta Orlandoon.

Jalkauduimme matkan varralla DeLandin yliopistokaupungissa, jonka eläväisessä Downtownissa oli paljon kauniita ja hyväkuntoisia vanhoja rakennuksia. Tässä maassa on ghettoutunut hurjasti kaupunkien keskustoja, kun on rakennettu ostosparatiiseja moottoritien varteen. Vetovoimaisiakin keskustoja näköjään löytyy (Orlandon pendelöinti-etäisyydeltä). Keskusta kokonaisuudessaan haiskahti sen verran tuoreelta maalilta, etten voinut välttyä ajatukselta, etteikö kyseessä olisi poliittisen tuen voimin rappioituneen keskustan henkiin puhaltaminen.
DeLandiä ympäröi useita järviä. Liekö ollut oman mökkirannan kaipuuta vai aitoa kiinnostusta käydä floridalaisen järven rannassa, mutta ajoimme Lake Monroen puistoalueen parkkipaikalle ja lähdimme kävelemään rantaan. Asfaltoitu puolen kilometrin mittainen tie olis vienyt meidät urbaanisti järven rantaan, mutta oikaisimme painostavan kuumuuden vuoksi metsäpolkua pitkin järvenrantaan. Viidakko surisi, siritti ja pörisi kovalla volyymillä. Puskat kohahtelivat, kun mahdolliset mutta mielikuvitukselliset käärmeet, alligaattorit ja Floridan pantterit hyökkäsivät tielle. 
Sanfordin satama ja keskusta olivat seuraava tutustumiskohde, ja täälläkin oli tehty hienoa työtä revitalisingin puolesta. 
Kun ympäryspaupunkeja oli tehty tutuiksi ajoimme tietöiden valtaamaa 4-tietä Orlandon keskustan läpi Kissimmeehen, Lake Buena Vistaan, Davenportiin ja lopulta määrän päähän Haines Cityyn. Matkalla poikkesimme lähi-Walmarttiin hakemaan jääkaapin täytettä. Kävellessämme parkkipaikalla kohti kauppaa, meidät pysäytti eläkeläisrouva, joka pyysi meitä palauttamaan hänen "ostoskärrynsä" kauppaan. Yritimme selittää rouvalle, ettemme osaa ajaa kyseisellä vehkeellä, mutta rouva ei hyväksynyt vastausta, joten ei siinä muuta voinut kuin uhrautua köröttelemään kärryn marketin aulaan. 
Vihdoinkin olemme täällä! 182 Minniehaha Circle on nyt savolaisten hallinnassa. Kymmenen päivää aurinkoa, uimista ja akkujen lataamista. Talo vaikuttaa täydelliseltä lomanviettopaikalta. Asuinaluetta ympäröi portit, talossa on ilmastointi ja kolme kylppäriä, telkkarista näkyy HGTV-remppakanava, uima-altaassa on 28C lämmintä ja ilma 34C. Pesukone pesee pyykit, tiskikone astiat ja aika arjen paineet. Olen lomalla.





Kommentit

  1. Voi hyvät hysseröt miten ihana lukaali . Passaa sitä lomailla. 😎 Ei kun oikein rentouttavaa lomailua. Meillä muuten alkoi juuri sataa.... 😝 terkkuja ja hyvää vointia.

    VastaaPoista
  2. Meilläkin piti olla ihan kamalaa säätä tällä viikolla, mutta poutaa on pitänyt, aurinko on porottanut ja lämpötila huidellut yli 30-asteessa koko ajan. Yhtä hyvin pitää sääennusteet paikkansa täällä kuin kotomaassakin 😁

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Moottoritie on kuuma

Ensimmäistä kertaa reissussa saimme nukkua pitkään. Tavallisesti hotelli-aamiainen tarjoillaan kello 9.30 tai viimeistään kello 10.00, joten olemme heränneet pääsääntöisesti kello 7.00, jotta aamiaisen jälkeen on suoraan päästy tien päälle. Tänään nukuimme ysiin, pakkailimme kaikessa rauhassa ja söimme myöhäisen aamiaisen perheemme kanssa vanhanaikaisessa Cracker Barrelissä. Pöytää odotettiin kolme varttia kiikkustuoleissa ravintolan terassilla.  Söin aamiaisella ison annoksen, johon sisältyi pihvin paloja ja valkokastiketta, kaksi munaa, röstipottua, mannapuuroa (grits) ja omenoita kaneliliemessä. Lisäksi oli kahvia, mehua ja maissimuffinsseja voin kera. Kaikki oli ihanaa, mutta sitä oli paljon. Onneksi Joonas auttoi, jotta maineemme lautasen tyhjäksi syöjinä säilyi. Brunssilta ajoimme Rachelin ja Adamin sekä nelijalkaisten tyttärien Marlin ja Evien kotiin. Rachel ja Adam avioituivat viime syksynä, ja muutttivat Adamin rakentamaan somaan omakotitaloon. Rachel on sisustanut k...

Bile Sity

Yhdysvalloista löytyy kauppaketju nimeltä Party City, jossa olemme käyneet hämmästyttämässä itseämme useasti, ja josta olen blogannut ainakin kerran aiemmin: http://ourroadtrip2012usa.blogspot.fi/2013/01/hindula.html Party City -kaupat ovat valtavia tiimareita, joissa myydään pelkkiä juhlatarvikkeita. Olen vannonut, ettei vastaavaa voisi tehdä Suomessa. Mutta kuinkas kävikään? Tänään Espoon Tapiolassa kirpputoreja kiertäessäni törmäsin suomalaiseen versioon Party Citystä. Valikoiman laajuus ei aivan amerikkalaista versiota vastannut, mutta suomalaisiin tarpeisiin se riittänee. Jahka pääsen Floridaan, niin käyn katsomassa myydäänkö paikallisessa juhlamaalimassa spinnereitä...  Party City  http://www.partycity.com/ Juhlamaailma  https://www.juhlamaailma.fi/ Never say never.  Mitä suuri maailma edellä, sitä pieni Suomi perässä. Tässäkin asiassa.

Online

Miramarin aamu valkeni aurinkoisena ja kuumana. Hotellihuoneen mölisevä ilmastointilaite piti kämpän kylmänä ja nukkujat tietoisena sen olemassaolosta. Osuutensa aamun katkonaisille unille oli myös sisäinen kello, joka oli vielä 7 tuntia edellä Floridan aikaa. Hamptonin Best-Ever aamiaisen jälkeen pakkauduimme pikkufanttiin ja karautimme iPadeinemme läheisen Davien AT&T-liikkeeseen. Oltiinhan tässä oltu jo ihan riittävän kauan hotellien ja lentokenttien wifien varassa! Liikkeessä meitä auttoi Gregg, jolla kilometrejä mittarissa on enemmän kuin kolmella tyypillisellä puhelimen myyjällä yhteensä. Gregg ei ollut puhelimen myyjälle tyypillisen puhelias tai nopea, mutta tämä ei haitannut, koska liittymä saatiin toimimaan kerralla oikein. Loman tärkeimmän yksittäisen homman hoidettuamme, kääntyi pikkufantin nokka kohti pohjoista, muutaman tunnin matkan päässä olevaan Jacksonvilleen. Alun matkaa ajoimme maksullista Florida Turnpikea, ja kävimme syömässä myöhäisen lounaan Cracker Barrel...