Ensimmäistä kertaa reissussa saimme nukkua pitkään. Tavallisesti hotelli-aamiainen tarjoillaan kello 9.30 tai viimeistään kello 10.00, joten olemme heränneet pääsääntöisesti kello 7.00, jotta aamiaisen jälkeen on suoraan päästy tien päälle. Tänään nukuimme ysiin, pakkailimme kaikessa rauhassa ja söimme myöhäisen aamiaisen perheemme kanssa vanhanaikaisessa Cracker Barrelissä. Pöytää odotettiin kolme varttia kiikkustuoleissa ravintolan terassilla.
Söin aamiaisella ison annoksen, johon sisältyi pihvin paloja ja valkokastiketta, kaksi munaa, röstipottua, mannapuuroa (grits) ja omenoita kaneliliemessä. Lisäksi oli kahvia, mehua ja maissimuffinsseja voin kera. Kaikki oli ihanaa, mutta sitä oli paljon. Onneksi Joonas auttoi, jotta maineemme lautasen tyhjäksi syöjinä säilyi.
Brunssilta ajoimme Rachelin ja Adamin sekä nelijalkaisten tyttärien Marlin ja Evien kotiin. Rachel ja Adam avioituivat viime syksynä, ja muutttivat Adamin rakentamaan somaan omakotitaloon. Rachel on sisustanut kotia hurmaavalla tavalla ja haluaisin tuoda samaa meillekin, mutta näin äkkiseltään insinööri ei keksi mitään, mitä laittaisi omalle kesätarjottimelleen (summer tray) kotona.
Rachelin ja Adamin olohuoneessa keskusteltiin ja rapsuteltiin tyttäriä. Istumapaikkoja ei riittänyt ihan kaikille yhdeksälle, mutta jokainen haki paikkansa.
Marlia (ruskea) ja Evietä (valko-ruskea) oli ihana hyvitellä. Muistuttivathan he tavallaan omasta lemmikistämme Gromitista.
Vietimme kaksi vuorokautta Wilsonissa. Asuimme hotellissa, mutta vietimme lähes kaiken hereilläoloajan ystäviemme kanssa. Lähtiessämme tien päälle halasimme toisiamme, ja Arlene toivotti minulle hyvää syntymäpäivää. Tästä innostuneena he vielä lauloivat minulle Happy Birthday to You -onnittelulaulun, mikä oli juhlallinen päätös tälle vierailulle.
Saavuimme illalla Savannahiin kaupunkiin, jossa yövymme ja jatkamme Daytona Beachille. Country Inn -hotellin huoneessa on erillinen olohuone, joten täällä on hyvä bloggailla, eikä toisen nukkuminen häiritse keskittymistä.
Kommentit
Lähetä kommentti