Siirry pääsisältöön

Lomalla viimeinkin voin ottaa iisimmin

Matkan ensimmäinen reilu viikko on vietetty tien päällä ja vaihdettu hotellia lähes joka aamu. Yhdeksän yötä, kahdeksan eri hotellia, siinä on laukkujen roudaamista ja aamuista pakkaamista. Pakkasimme molemmat poikkeuksellisen harkiten tälle reissulle, mutta edelleen vaatetta on liikaa, joten turhaa työtä on riittänyt. 
Tänään kääntyi uusi sivu tällä reissulla, kun purimme tavarat kaappeihin ja asetuimme aloillemme. Mutta ennen kuin päädyimme Minniehaha Circlelle, matkalla oli vielä pari mutkaa ja matkaa. Lähdimme aamulla Palms Coastilta ajaen pienempiä valtateitä Benningin, Piersonin, DeLandin ja Sanfortin kautta Orlandoon.

Jalkauduimme matkan varralla DeLandin yliopistokaupungissa, jonka eläväisessä Downtownissa oli paljon kauniita ja hyväkuntoisia vanhoja rakennuksia. Tässä maassa on ghettoutunut hurjasti kaupunkien keskustoja, kun on rakennettu ostosparatiiseja moottoritien varteen. Vetovoimaisiakin keskustoja näköjään löytyy (Orlandon pendelöinti-etäisyydeltä). Keskusta kokonaisuudessaan haiskahti sen verran tuoreelta maalilta, etten voinut välttyä ajatukselta, etteikö kyseessä olisi poliittisen tuen voimin rappioituneen keskustan henkiin puhaltaminen.
DeLandiä ympäröi useita järviä. Liekö ollut oman mökkirannan kaipuuta vai aitoa kiinnostusta käydä floridalaisen järven rannassa, mutta ajoimme Lake Monroen puistoalueen parkkipaikalle ja lähdimme kävelemään rantaan. Asfaltoitu puolen kilometrin mittainen tie olis vienyt meidät urbaanisti järven rantaan, mutta oikaisimme painostavan kuumuuden vuoksi metsäpolkua pitkin järvenrantaan. Viidakko surisi, siritti ja pörisi kovalla volyymillä. Puskat kohahtelivat, kun mahdolliset mutta mielikuvitukselliset käärmeet, alligaattorit ja Floridan pantterit hyökkäsivät tielle. 
Sanfordin satama ja keskusta olivat seuraava tutustumiskohde, ja täälläkin oli tehty hienoa työtä revitalisingin puolesta. 
Kun ympäryspaupunkeja oli tehty tutuiksi ajoimme tietöiden valtaamaa 4-tietä Orlandon keskustan läpi Kissimmeehen, Lake Buena Vistaan, Davenportiin ja lopulta määrän päähän Haines Cityyn. Matkalla poikkesimme lähi-Walmarttiin hakemaan jääkaapin täytettä. Kävellessämme parkkipaikalla kohti kauppaa, meidät pysäytti eläkeläisrouva, joka pyysi meitä palauttamaan hänen "ostoskärrynsä" kauppaan. Yritimme selittää rouvalle, ettemme osaa ajaa kyseisellä vehkeellä, mutta rouva ei hyväksynyt vastausta, joten ei siinä muuta voinut kuin uhrautua köröttelemään kärryn marketin aulaan. 
Vihdoinkin olemme täällä! 182 Minniehaha Circle on nyt savolaisten hallinnassa. Kymmenen päivää aurinkoa, uimista ja akkujen lataamista. Talo vaikuttaa täydelliseltä lomanviettopaikalta. Asuinaluetta ympäröi portit, talossa on ilmastointi ja kolme kylppäriä, telkkarista näkyy HGTV-remppakanava, uima-altaassa on 28C lämmintä ja ilma 34C. Pesukone pesee pyykit, tiskikone astiat ja aika arjen paineet. Olen lomalla.





Kommentit

  1. Voi hyvät hysseröt miten ihana lukaali . Passaa sitä lomailla. 😎 Ei kun oikein rentouttavaa lomailua. Meillä muuten alkoi juuri sataa.... 😝 terkkuja ja hyvää vointia.

    VastaaPoista
  2. Meilläkin piti olla ihan kamalaa säätä tällä viikolla, mutta poutaa on pitänyt, aurinko on porottanut ja lämpötila huidellut yli 30-asteessa koko ajan. Yhtä hyvin pitää sääennusteet paikkansa täällä kuin kotomaassakin 😁

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Moottoritie on kuuma

Ensimmäistä kertaa reissussa saimme nukkua pitkään. Tavallisesti hotelli-aamiainen tarjoillaan kello 9.30 tai viimeistään kello 10.00, joten olemme heränneet pääsääntöisesti kello 7.00, jotta aamiaisen jälkeen on suoraan päästy tien päälle. Tänään nukuimme ysiin, pakkailimme kaikessa rauhassa ja söimme myöhäisen aamiaisen perheemme kanssa vanhanaikaisessa Cracker Barrelissä. Pöytää odotettiin kolme varttia kiikkustuoleissa ravintolan terassilla.  Söin aamiaisella ison annoksen, johon sisältyi pihvin paloja ja valkokastiketta, kaksi munaa, röstipottua, mannapuuroa (grits) ja omenoita kaneliliemessä. Lisäksi oli kahvia, mehua ja maissimuffinsseja voin kera. Kaikki oli ihanaa, mutta sitä oli paljon. Onneksi Joonas auttoi, jotta maineemme lautasen tyhjäksi syöjinä säilyi. Brunssilta ajoimme Rachelin ja Adamin sekä nelijalkaisten tyttärien Marlin ja Evien kotiin. Rachel ja Adam avioituivat viime syksynä, ja muutttivat Adamin rakentamaan somaan omakotitaloon. Rachel on sisustanut k...

Kun tänään lähden

Tälle lomalle on lähdetty poikkeuksellisen hitaasti, ajan kanssa valmistautuen. Mukaan otettavia tavaroita käpisteltiin kaksi päivää, ja näin tehden liikkeelle päästiin uskomattoman vähin matkatavaroin. Road tripillä hotellien vaihtuessa päivittäin ylimääräiset tavarat hidastavat, vaikeuttavat ja turhauttavat. Niinpä jokaisen tavaran ja vaatekappaleen mukaanottamista kannattaa harkita tarkkaan. Tällä hetkellä olen todella tyytyväinen pakkaamisen onnistumiseen, mutta aika näyttää, mitä tullaan kaipaamaan ja mitä turhaa tiukasta syynistä huolimatta pääsi mukaan. Matkalaukkuja on kaksi, joista pienempi painaa 15 kg ja isompi 17 kg - Referenssinä, kuvan kolli painaa 8+ kg. Laukut sisältävät mm. kasipäkin Lapparia sekä Mölkyn, näistä lisää juttua tuonnempana, kun matka etenee. Matkakumppanini ja kuljettajani Joonas, ja riiviöni Sir Gromit (kuvassa yllä) lähtivät Check-in valmiiden matkatavaroiden kanssa reissuun jo eilen. Joonaksella on loppuviikko työnantajan järjestämää ohjelmaa Espoossa,...

Onnellinen perhe

Vietimme päivän tämän hauskan perheen kanssa. Päivään sisältyi normaalin suomalaisen työpäivän verran istuskelua ja tarinointia, tarinointi ja tarinointia. Puheenaiheet ei tämän porukan kanssa lopu, sarkasmissa ei säästellä eikä pienestä sanallisesti kiusaamisesta loukkaannuta. Meidät oli kutsuttu aamulla Erikan, Steven ja Ashleen kotiin aamiaiselle. Tullessamme paikalle, oven avasi talon emäntä pyjamassa imuri kädessä, pikkuruinen Montana Bell -koiran räksyttäessä imurille uhmakkaasti. Päästyämme sisään alkoi takaovi käydä. Sieltä saapui peräjälkeen talon isäntä donitsilaatikon kanssa, Erikan vanhemmat sekä veli ja hänen vaimonsa hampurilaislaatikoineen. Erikan tytärkin raahusti unisena sohvalle, kahvin tuoksun levittyä taloon. Esille otettiin klaffipöydät ja kertakäyttöiset astiat ja alettiin syömään aamiaista. Starbucksin kahvia, hampurilaisia ja donitseja. Aamiaisen jälkeen istuimme monta tuntia vain jutellen. Isäntämme kyselivät kiinnostuneina Suomen oloista, vertailimme ko...