Online

Miramarin aamu valkeni aurinkoisena ja kuumana. Hotellihuoneen mölisevä ilmastointilaite piti kämpän kylmänä ja nukkujat tietoisena sen olemassaolosta. Osuutensa aamun katkonaisille unille oli myös sisäinen kello, joka oli vielä 7 tuntia edellä Floridan aikaa. Hamptonin Best-Ever aamiaisen jälkeen pakkauduimme pikkufanttiin ja karautimme iPadeinemme läheisen Davien AT&T-liikkeeseen. Oltiinhan tässä oltu jo ihan riittävän kauan hotellien ja lentokenttien wifien varassa! Liikkeessä meitä auttoi Gregg, jolla kilometrejä mittarissa on enemmän kuin kolmella tyypillisellä puhelimen myyjällä yhteensä. Gregg ei ollut puhelimen myyjälle tyypillisen puhelias tai nopea, mutta tämä ei haitannut, koska liittymä saatiin toimimaan kerralla oikein.

Loman tärkeimmän yksittäisen homman hoidettuamme, kääntyi pikkufantin nokka kohti pohjoista, muutaman tunnin matkan päässä olevaan Jacksonvilleen. Alun matkaa ajoimme maksullista Florida Turnpikea, ja kävimme syömässä myöhäisen lounaan Cracker Barrel -ravintolassa jossakin moottoritien varressa.

Olemme lomailleet Floridassa muutaman kerran aiemmin ja ajelleet Atlantin rannikon rantateitä Miamista aina Myrtle Beachille, mutta Daytone Beachille emme ole aiemmin ehtineet. Miten olemmekaan voineet sivuuttaa sen... Tälläkin kertaa olimme läpikulkumatkalla, mutta matkan varrella hihaan tarttui kiinnostavia kohteita suklaatehtaasta ja Daytona Speedway-radan Behind-the-Scenes -kierroksesta, että tännehän pitää tulla seuraavalla kerralla.

Daytona Beach vaikuttaa tyypilliseltä rantakaupungilta. Turisteja, hotelleja, ei parkkipaikkoja, huoneistohotelleja, yksityisiä rantoja, krääsää ja siifuudia. Daytona Beachiltä matka eteni Ormond Beachille, jota kohden turistirysä muuttui asuinalueeksi. Rannan puolella hallitsivat hienommat huvilat ja tien toisella puolella matalat omakotitalot, ns. tavalliset omakotitalot vain kymmenien metrien päästä upeasta vaaleasta rantahietikosta.

Ormond Beachiltä alkaa nimetty reitti "Ormond Scenic Loop and Trail". Reittiä suositellaan erityisesti motoristeille ja pyöräilijöille, mutta Samsonite-turistit ajoimme sen autolla.

Luupin Atlantin puoleisella tiellä A1A ole muita mainittavia asioita kuin hulppeat kämpät, mutta saaren mantereen puoleisella John Anderson Drivella voisi asua vaikka itsekin. Loopin mantereella sijaitseva tieosuus Old Dixie Highway on osa kansallispuistoa, jossa maisema muuttui viidakkomaiseksi ja unenomaiseksi. Kerran ja vain kerran nousin autosta kuvaamaan umpeen kasvavaa tietä. "Viidakossa" soi huumaava heinäsirkkojen siritys, siritys potenssiin sata. Sen verran minussa on rotsikka- ja örkkikammoa, että loput kuvat otettiin tuulilasin läpi.