Siirry pääsisältöön

Kun tänään lähden

Tälle lomalle on lähdetty poikkeuksellisen hitaasti, ajan kanssa valmistautuen. Mukaan otettavia tavaroita käpisteltiin kaksi päivää, ja näin tehden liikkeelle päästiin uskomattoman vähin matkatavaroin. Road tripillä hotellien vaihtuessa päivittäin ylimääräiset tavarat hidastavat, vaikeuttavat ja turhauttavat. Niinpä jokaisen tavaran ja vaatekappaleen mukaanottamista kannattaa harkita tarkkaan. Tällä hetkellä olen todella tyytyväinen pakkaamisen onnistumiseen, mutta aika näyttää, mitä tullaan kaipaamaan ja mitä turhaa tiukasta syynistä huolimatta pääsi mukaan.

Matkalaukkuja on kaksi, joista pienempi painaa 15 kg ja isompi 17 kg - Referenssinä, kuvan kolli painaa 8+ kg. Laukut sisältävät mm. kasipäkin Lapparia sekä Mölkyn, näistä lisää juttua tuonnempana, kun matka etenee.
Matkakumppanini ja kuljettajani Joonas, ja riiviöni Sir Gromit (kuvassa yllä) lähtivät Check-in valmiiden matkatavaroiden kanssa reissuun jo eilen. Joonaksella on loppuviikko työnantajan järjestämää ohjelmaa Espoossa, ja nelijalkaista joulupukkia odottaa täyshoito Marjaanan kissahoitolassa Lahden Kukkilassa. Kissaa täpötäyteen kissalaan vienti oli harmittanut niin kovin, että oli päästänyt piiiiiiiiiitkät sähinät yksiönsä takaseinälle. Alkujärkytyksestä toivuttuaan, hän oli kiltisti antanut riisua valjaat, laittaa petit ja kattaa aamiaisen.
Minun lähtöaskeleeni oli reipas, kun kävelin pilvipoutaisessa ja tuulisessa säässä kotoa halki Vanhan Varkauden, Päiviönsaaren kautta Pirtinvirran sillan yli, ohi työpaikan Kauppakadulle ja edelleen Keskusliikenneas... siis Matkakeskukselle. Pieni ihminen saa olla varuillaan, kun siivoojat on nykyisin palveluvastaavia ja varusmiehet varusmiehiä ja varusnaisia. 

Vanhana veeärräläisenä nousin luonnollisesti punaisen Onni Hirven kyytiin, jossa nyt yritän kirjoittaa jotakin mielenkiintoista tai edes oikein, pumpulissa pidetyn pikkutytön kiljuessa käytävän toisella puolella. Tervetuloa maailmaan (Karoliina), täällä pärjätä saa omillaan... Tämänkin matkan varrella kaikki asiat eivät tule menemään kuten toivoisin, mutta niistä selvitään pysymällä rauhallisena, sopeutumalla ja maksamalla Amexilla.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Moottoritie on kuuma

Ensimmäistä kertaa reissussa saimme nukkua pitkään. Tavallisesti hotelli-aamiainen tarjoillaan kello 9.30 tai viimeistään kello 10.00, joten olemme heränneet pääsääntöisesti kello 7.00, jotta aamiaisen jälkeen on suoraan päästy tien päälle. Tänään nukuimme ysiin, pakkailimme kaikessa rauhassa ja söimme myöhäisen aamiaisen perheemme kanssa vanhanaikaisessa Cracker Barrelissä. Pöytää odotettiin kolme varttia kiikkustuoleissa ravintolan terassilla.  Söin aamiaisella ison annoksen, johon sisältyi pihvin paloja ja valkokastiketta, kaksi munaa, röstipottua, mannapuuroa (grits) ja omenoita kaneliliemessä. Lisäksi oli kahvia, mehua ja maissimuffinsseja voin kera. Kaikki oli ihanaa, mutta sitä oli paljon. Onneksi Joonas auttoi, jotta maineemme lautasen tyhjäksi syöjinä säilyi. Brunssilta ajoimme Rachelin ja Adamin sekä nelijalkaisten tyttärien Marlin ja Evien kotiin. Rachel ja Adam avioituivat viime syksynä, ja muutttivat Adamin rakentamaan somaan omakotitaloon. Rachel on sisustanut k...

Onnellinen perhe

Vietimme päivän tämän hauskan perheen kanssa. Päivään sisältyi normaalin suomalaisen työpäivän verran istuskelua ja tarinointia, tarinointi ja tarinointia. Puheenaiheet ei tämän porukan kanssa lopu, sarkasmissa ei säästellä eikä pienestä sanallisesti kiusaamisesta loukkaannuta. Meidät oli kutsuttu aamulla Erikan, Steven ja Ashleen kotiin aamiaiselle. Tullessamme paikalle, oven avasi talon emäntä pyjamassa imuri kädessä, pikkuruinen Montana Bell -koiran räksyttäessä imurille uhmakkaasti. Päästyämme sisään alkoi takaovi käydä. Sieltä saapui peräjälkeen talon isäntä donitsilaatikon kanssa, Erikan vanhemmat sekä veli ja hänen vaimonsa hampurilaislaatikoineen. Erikan tytärkin raahusti unisena sohvalle, kahvin tuoksun levittyä taloon. Esille otettiin klaffipöydät ja kertakäyttöiset astiat ja alettiin syömään aamiaista. Starbucksin kahvia, hampurilaisia ja donitseja. Aamiaisen jälkeen istuimme monta tuntia vain jutellen. Isäntämme kyselivät kiinnostuneina Suomen oloista, vertailimme ko...