Onnellinen perhe

Vietimme päivän tämän hauskan perheen kanssa. Päivään sisältyi normaalin suomalaisen työpäivän verran istuskelua ja tarinointia, tarinointi ja tarinointia. Puheenaiheet ei tämän porukan kanssa lopu, sarkasmissa ei säästellä eikä pienestä sanallisesti kiusaamisesta loukkaannuta.

Meidät oli kutsuttu aamulla Erikan, Steven ja Ashleen kotiin aamiaiselle. Tullessamme paikalle, oven avasi talon emäntä pyjamassa imuri kädessä, pikkuruinen Montana Bell -koiran räksyttäessä imurille uhmakkaasti. Päästyämme sisään alkoi takaovi käydä. Sieltä saapui peräjälkeen talon isäntä donitsilaatikon kanssa, Erikan vanhemmat sekä veli ja hänen vaimonsa hampurilaislaatikoineen. Erikan tytärkin raahusti unisena sohvalle, kahvin tuoksun levittyä taloon. Esille otettiin klaffipöydät ja kertakäyttöiset astiat ja alettiin syömään aamiaista. Starbucksin kahvia, hampurilaisia ja donitseja.

Aamiaisen jälkeen istuimme monta tuntia vain jutellen. Isäntämme kyselivät kiinnostuneina Suomen oloista, vertailimme kotimaitamme ja kultturejamme, puhuimme Trumpista, jenkkien nykytilanteesta kuin myös maailman tilasta. Paljon pölinää autoista. Ja matkustamisesta. Ensi vuonna tapaamme Pariisissa... 

Oltiin pitkällä iltapäivän puolella, kun Erikan vanhempien Arlenen ja Karlin kanssa suuntasimme heidän kotiinsa lounaalle. Lounaaksi katettiin kanasalaattia, vehnäsämpylöitä, sipsejä ja omenasosetta. Jälkiruuaksi oli tarjolla jäätelöä, suklaakeksejä ja piparkakuilta maistuvia pikkuleipiä (cinnamon snaps). Lounaan jälkeen istuskelimme olohuoneessa jutellen vielä pari tuntia ennenkuin lähdimme tutustumaan paikallisen panimoravintolan antimiin. 

Uudehko 217 Brew Works on lapsi- ja lemmikkiystävällinen ravintola, jonka pääasiallinen tuote on panimon omat oluet. Keittiötä ravintolassa ei ole, mutta mistään kaljakuppilasta ei ole kysymys. Yhtään humalaista ei täydessä ravintolassa ollut, lapset leikkivät leikkipaikassa ja koirat kävivät tervehtimässä asiakkaita. Jo oli outoa menoa.

Aikanaan seuraamme liittyivät myös Erika ja Steve sekä Adam ja Rachel. Erikan tyttärellä Ashleellä oli ollut hoitolapsensa synttärikeikka, ja hän oli menossa illan baseball-matsiin hampurilaisia myymään, joten hän ei tänne ennättänyt mukaan. Vaikka taivas oli synkkä, ilma tuulinen ja pitkin päivää oli saatu vettä, antoi ilmojen haltija armon käydä oikeudesta ja avasi meille aika-ikkunan opettaa isäntäväelle tuliaiseksi tuomaamme Mölkkyä. Mölkyn simppelit pelisäännöt avautuivat pelaajille näppärästi, pelin nimen lausuminen olikin sitten eri juttu. Moljk-Ki!
Kolmen Molkki-kierroksen, ja saman verran oluita, puinen heittopeli pakattiin Karlin Buick Enclaveen ja kurvailimme kolmella autolla katsomaan Wilsonin oman Barton Colleage:n baseball-joukkueen Tobs:n peliä Morehead City Marlins:ia vastaan. Ilmojen haltija pidätteli vielä sadetta, mutta pilvien värityksestä ja tuulisuudesta saattoi todeta, että haltijan kärsivällisyys alkoi olla lopussa. Seuraan liittyi ystäviä lapsineen, ja moni otti Ashleyn hamppikioskista ranskalaisia, hampurilaisia ja hodareita. Siirryimme Beer Gardenin puolelle pelin äärelle juttelemaan. Otettiin oluet, pöytään kannettiin pitsoja, tuuli yltyi, alkoi sataa.

Sumuinen sade ei haitannut pelaajia, ja me siirryimme oluinemme ja pitsoinemme katsomoon. Katsomossa riitti tunnelmaa, kun juteltiin, syötiin ja juotiin, haettiin lisää pitsaa ja olutta, pölötettiin, mussutettiin ja hönöteltiin. Juontajat ja maskotit tekivät kovasti töitä sen eteen, että yleisö olisi kiinnittänyt huomiota peliin, musiikilla luotiin tunnelmaa, mutta yleisö keskittyi lähinnä seurusteluun. Vähän kuin bändi olisi epäonnistunut keikalla, mutta yleisö oli kuitenkin tyytyväinen esitykseen.

Pelin päätös oli kummallinen kuten oli ollut koko pelikin, Pisteenlasku ei avautunut, ja yhdeksän kierroksen sijaan pelattiin seitsemän. Mutta oman yliopiston joukkue Tobs voitti, ja yleisöllä oli kivaa, joten onhan siinä aihetta alkavalle työviikolle.