Siirry pääsisältöön

NASCAR for dummies

Viime öinen luksuslukaalimme Rock Hillin Mikrotelissä oli vaatimaton, amerikkalaisittain pieni ja IV-koneiden osalta mölyisä, toisaalta peti oli hyvä ja aamiainen ihan hyvä. Edellytykset uudelle hyvälle päivälle olivat siis olemassa.

Olemme selviytyneet kolme päivää käymättä ostareilla tai ostamatta ainoatakaan vaatekappaletta. Mutta neljäntenä päivänä lähdimme Pohjois-Carolinan puolella sijaitsevan Charlotten kehutuille Outleteille. Ostoslistassa oli paita autonkuljettajalle ja käsiveska vänkärille, ja lopputuloksena oli kaksi ostoskassillista uusia vaatteita. Käsiveska jäi vielä hankintalistalle... 

Sain hyvää asiakaspalvelua Dressbarn-nimisessä naisten vaateliikkeessä. Olin ottanut aleräkistä muutaman paidan sovitettavaksi ja kantelin niitä liikkeessä. Myyjä tuli luokseni kysymään, että voisiko hän ottaa sovitettavat vaatteet ja laittaa minulle huoneen valmiiksi. Sitten hän kysyi vielä nimeäni, ja jätti minut katselemaan laukkuja ja koruja. Kun olin katseluni katsellut, hiippailin sovitustilaan, jossa ensimmäisen kopin ovessa oli nimeni ja puserot järjestettynä nätisti tangolle.


Ostostelun jäkeen ajoimme Charlotten keskustan kautta Concordeen, Hendrick Motorsportsille.

Hendrick Motorsports valmistaa NASCAR-autoja neljälle kuljettajalle, huoltaa ja korjaa autoja, sekä huolehtii varikkotoiminnoista. Kiinnostavinta vierailussa oli seurata autojen kokoonpanoa, joista jokaisen kuljettajan autoilla oli oma linjansa. Lattia kiilsi, autoja laitettiin kauluspaidoissa, pikkuisen joku auton alla rälläköi, autoja halleissa oli yhtä paljon kuin työntekijöitä ja tehtaan takana oli rekkajono.



Mennessämme Hendrickin pajalle, tiesin juuri ja juuri, että NASCAR:ssa ajetaan autoilla kilpaa. Aloitimme kierrokselle sisääntuloaulasta, jossa oli näytillä kaksi NASCAR-autoa. Totesin siinä sitten, että eiväthän nämä ole mitään oikeita kilpa-autoja, että katso vaan ne on pelkkiä kuoria ;) Käytyämme Hendricksin pajalla tiedän NASCAR:sta edelleen hyvin vähän, mutta monin kerroin enemmän kuin aamulla.

NASCAR-autot, kuljettajien varusteet ja kilpailujen palkinnot olivat laajasti esillä molemmissa kokoonpanohalleissa sekä museossa. Myös pesemättömiä konfettien verhoamia voittoautoja ja kolaroituja kiesejä oli näytillä.


Museon tiloissa toimi puoti, jossa myytin lippisten, hupparien ja juomapullojen lisäksi NASCAR-autojen osia. Auton keula olisi lähtenyt matkaan noin 650 dollarilla, hiilikuituinen konepelti 1200 dollarilla ja mutteri yhdellä dollarilla. Muttereita suurempien osien mukaan olisi tullut aitoustodistus. 

Matkalla majapaikkaamme Raleighin Wingate Wyndhamiin, poikkesimme vielä Bob Pagen Replacements Inc. liikkeessä. Replacements on valtava käytetyn tavaran verkkokauppa, jolla on toimitilat täällä Pohjois-Carolinan Greenborossa. Bob on aloittanut posliinin ja kristallien keräilyn ja myynnin harrastustoimintana 70-luvulla, ja nykypäivänä Replacements on miljoonabisnes. Menestyksensä lisäksi Replacements on saanut mainetta mielenkiintoisena "tehdaskierroksena". Liiketiloista on käynti varastotilaan, jossa työntekijät käsittelevät tilauksensa, pakkaavat ja lähettävät paketit. Suuressa varastohallissa kuuluu vaimea astioiden kolina, kun tilauksia pakataan.

Tulimme halliin kello viisi, työnvuoron lopussa, jolloin halli alkoi tyhjentyä. Good night... See you tomorrow... Hauhau... Erikoisen tästä työpaikasta tekee se, että työntekijöiden lemmikit ovat tervetulleita. Myös asiakkaat saavat tuoda hyvinkäyttäytyvät lemmikinsä kauppaan sisälle. Onneksi meidän nelijalkainen riiviö on kotimaassa hyvässä hoidossa. Tänne hänellä ei olisi ollut mitään asiaa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Moottoritie on kuuma

Ensimmäistä kertaa reissussa saimme nukkua pitkään. Tavallisesti hotelli-aamiainen tarjoillaan kello 9.30 tai viimeistään kello 10.00, joten olemme heränneet pääsääntöisesti kello 7.00, jotta aamiaisen jälkeen on suoraan päästy tien päälle. Tänään nukuimme ysiin, pakkailimme kaikessa rauhassa ja söimme myöhäisen aamiaisen perheemme kanssa vanhanaikaisessa Cracker Barrelissä. Pöytää odotettiin kolme varttia kiikkustuoleissa ravintolan terassilla.  Söin aamiaisella ison annoksen, johon sisältyi pihvin paloja ja valkokastiketta, kaksi munaa, röstipottua, mannapuuroa (grits) ja omenoita kaneliliemessä. Lisäksi oli kahvia, mehua ja maissimuffinsseja voin kera. Kaikki oli ihanaa, mutta sitä oli paljon. Onneksi Joonas auttoi, jotta maineemme lautasen tyhjäksi syöjinä säilyi. Brunssilta ajoimme Rachelin ja Adamin sekä nelijalkaisten tyttärien Marlin ja Evien kotiin. Rachel ja Adam avioituivat viime syksynä, ja muutttivat Adamin rakentamaan somaan omakotitaloon. Rachel on sisustanut k...

Kun tänään lähden

Tälle lomalle on lähdetty poikkeuksellisen hitaasti, ajan kanssa valmistautuen. Mukaan otettavia tavaroita käpisteltiin kaksi päivää, ja näin tehden liikkeelle päästiin uskomattoman vähin matkatavaroin. Road tripillä hotellien vaihtuessa päivittäin ylimääräiset tavarat hidastavat, vaikeuttavat ja turhauttavat. Niinpä jokaisen tavaran ja vaatekappaleen mukaanottamista kannattaa harkita tarkkaan. Tällä hetkellä olen todella tyytyväinen pakkaamisen onnistumiseen, mutta aika näyttää, mitä tullaan kaipaamaan ja mitä turhaa tiukasta syynistä huolimatta pääsi mukaan. Matkalaukkuja on kaksi, joista pienempi painaa 15 kg ja isompi 17 kg - Referenssinä, kuvan kolli painaa 8+ kg. Laukut sisältävät mm. kasipäkin Lapparia sekä Mölkyn, näistä lisää juttua tuonnempana, kun matka etenee. Matkakumppanini ja kuljettajani Joonas, ja riiviöni Sir Gromit (kuvassa yllä) lähtivät Check-in valmiiden matkatavaroiden kanssa reissuun jo eilen. Joonaksella on loppuviikko työnantajan järjestämää ohjelmaa Espoossa,...

Onnellinen perhe

Vietimme päivän tämän hauskan perheen kanssa. Päivään sisältyi normaalin suomalaisen työpäivän verran istuskelua ja tarinointia, tarinointi ja tarinointia. Puheenaiheet ei tämän porukan kanssa lopu, sarkasmissa ei säästellä eikä pienestä sanallisesti kiusaamisesta loukkaannuta. Meidät oli kutsuttu aamulla Erikan, Steven ja Ashleen kotiin aamiaiselle. Tullessamme paikalle, oven avasi talon emäntä pyjamassa imuri kädessä, pikkuruinen Montana Bell -koiran räksyttäessä imurille uhmakkaasti. Päästyämme sisään alkoi takaovi käydä. Sieltä saapui peräjälkeen talon isäntä donitsilaatikon kanssa, Erikan vanhemmat sekä veli ja hänen vaimonsa hampurilaislaatikoineen. Erikan tytärkin raahusti unisena sohvalle, kahvin tuoksun levittyä taloon. Esille otettiin klaffipöydät ja kertakäyttöiset astiat ja alettiin syömään aamiaista. Starbucksin kahvia, hampurilaisia ja donitseja. Aamiaisen jälkeen istuimme monta tuntia vain jutellen. Isäntämme kyselivät kiinnostuneina Suomen oloista, vertailimme ko...