Siirry pääsisältöön

Chain House Rock

Keskiviikkona olimme Etelä-Carolinan Columbiassa, josta löytyy kymmenittäin erilaisia kohteita katsottavaksi, julkisia rakennuksia, museoita ja kartanoita. Halusimme kuitenkin jotakin kevyempää ja tutustua samalla kaupungin fiilikseen, joten jalkauduimme ensin Downtowniin ja siirryimme sitten kanaalin varteen.

Downtownissa oli kolme populistista ilmaista kohdetta, joiden välillä pystyi helposti liikkumaan kävellen. Tai noh, jenkki olisi mennyt autolla, olihan parkkipaikka parinkymmenen minuutin kävelymatkan päässä Elm Streetillä ja lämpötila lähenteli taas neljääkymmentä astetta. 

Ensimmäinen kohteemme oli Never Bust Chain, suuri kahta rakennusta yhdistävä ketju. 

Seuraavaksi kävimme ihmettelemässä vinossa olevaa mualimanihmettä, World's Largest Fire Hydrant. Tässä valtiossa näitä maailman suurimpia riittää. Jostakin luin, että paloposti olisi aikanaan ollut osa suihkulähdettä, mutta sittemmin teoksen ylläpito on rämettynyt. Paloposti tököttää parkkipaikan reunalla, isojen kivilohkareiden ja aitojen keskellä.


Saman parkkipaikan yhteydessä on myös hieno muraali, Tunnel Vision Mural. Ja pitihän siellä käydä pelleilemässä kameran kanssa.


Omatoiminen kävelykierros mäkisessä Downtownissa oli hikinen, ja päätimmekin siirtyä puolen tunnin kävelymatkan päässä olevaan kanaalinrantaa ilmastoidulla pikkufantilla. Columbia Canal and Riverfront Park on puisto ja ulkoilualue, joka on rakennettu kanaalin ja 1800-luvulla perustetun vesivoimalan ympärille. 




Iltapäivällä jatkoimme matkaa pohjoista kohti, päätyen Etelä-Carolinan Rock Hilliin. Matkan varrella poikkesimme pikkutielle ja ajoimme Great Falls -nimisen pikkukaupungin läpi. Kaupungin nettisivuilla kaupungin "majuri" (Major) kirjoittaa, että kaupunki on kuihtunut alle 2000 asukkaan kaupungiksi sen jälkeen, kun vesivoimalaitoksen ympärille syntyneet teollisuuslaitokset on yksi kerrallaan sulkeneet ovensa ja työpaikat hävinneet paikkakunnalta. Ajoimme kaupungin vanhan ja idyllisen keskuskadun läpi, ja näkymä oli valitettavan tuttu. Kivijalkakauppojen ikkunat on levytetty umpeen ja rakennukset rapistuneet käyttämättöminä. Keskusta on täysin autio. Keskuskadun päässä alkaa sairaalat, koulut ja päiväkodit sekä äveriään oloista asumusta. Sieltä löytyy myös selitys keskustan autioitumiselle, ison tien risteykseen rakennetut uudet kaupat ja halpahallit.

Päästyämme määränpäähän, söimme Sonny's BBQ -ravintolassa kunnon savustetut barbeque-annokset. Oli hirveä homma syödä puolikas grillattu kana. Kana oli vain niin hyvää, ettei sitä voinut jättää tähteeksi. Ranskalaiset jäivät kyllä syömättä. Annokset täällä ovat tolkuttoman suuria, eivätkä paikallisetkaan niitä aina syö kokonaan. Tarjoilijalta saa pyydettäessä Doggy-bagin ruuantähteille ja Go-cupin juomalle, jonka voi nauttia vaikka kotimatkalla. Samsonite-turistien on hieman hankalaa pakata ja roudata ylimääräisiä nyssäköitä mukanaan, vaan järkevin tapa on syödä kiltisti lautanen tyhjäksi.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Moottoritie on kuuma

Ensimmäistä kertaa reissussa saimme nukkua pitkään. Tavallisesti hotelli-aamiainen tarjoillaan kello 9.30 tai viimeistään kello 10.00, joten olemme heränneet pääsääntöisesti kello 7.00, jotta aamiaisen jälkeen on suoraan päästy tien päälle. Tänään nukuimme ysiin, pakkailimme kaikessa rauhassa ja söimme myöhäisen aamiaisen perheemme kanssa vanhanaikaisessa Cracker Barrelissä. Pöytää odotettiin kolme varttia kiikkustuoleissa ravintolan terassilla.  Söin aamiaisella ison annoksen, johon sisältyi pihvin paloja ja valkokastiketta, kaksi munaa, röstipottua, mannapuuroa (grits) ja omenoita kaneliliemessä. Lisäksi oli kahvia, mehua ja maissimuffinsseja voin kera. Kaikki oli ihanaa, mutta sitä oli paljon. Onneksi Joonas auttoi, jotta maineemme lautasen tyhjäksi syöjinä säilyi. Brunssilta ajoimme Rachelin ja Adamin sekä nelijalkaisten tyttärien Marlin ja Evien kotiin. Rachel ja Adam avioituivat viime syksynä, ja muutttivat Adamin rakentamaan somaan omakotitaloon. Rachel on sisustanut k...

Kun tänään lähden

Tälle lomalle on lähdetty poikkeuksellisen hitaasti, ajan kanssa valmistautuen. Mukaan otettavia tavaroita käpisteltiin kaksi päivää, ja näin tehden liikkeelle päästiin uskomattoman vähin matkatavaroin. Road tripillä hotellien vaihtuessa päivittäin ylimääräiset tavarat hidastavat, vaikeuttavat ja turhauttavat. Niinpä jokaisen tavaran ja vaatekappaleen mukaanottamista kannattaa harkita tarkkaan. Tällä hetkellä olen todella tyytyväinen pakkaamisen onnistumiseen, mutta aika näyttää, mitä tullaan kaipaamaan ja mitä turhaa tiukasta syynistä huolimatta pääsi mukaan. Matkalaukkuja on kaksi, joista pienempi painaa 15 kg ja isompi 17 kg - Referenssinä, kuvan kolli painaa 8+ kg. Laukut sisältävät mm. kasipäkin Lapparia sekä Mölkyn, näistä lisää juttua tuonnempana, kun matka etenee. Matkakumppanini ja kuljettajani Joonas, ja riiviöni Sir Gromit (kuvassa yllä) lähtivät Check-in valmiiden matkatavaroiden kanssa reissuun jo eilen. Joonaksella on loppuviikko työnantajan järjestämää ohjelmaa Espoossa,...

Onnellinen perhe

Vietimme päivän tämän hauskan perheen kanssa. Päivään sisältyi normaalin suomalaisen työpäivän verran istuskelua ja tarinointia, tarinointi ja tarinointia. Puheenaiheet ei tämän porukan kanssa lopu, sarkasmissa ei säästellä eikä pienestä sanallisesti kiusaamisesta loukkaannuta. Meidät oli kutsuttu aamulla Erikan, Steven ja Ashleen kotiin aamiaiselle. Tullessamme paikalle, oven avasi talon emäntä pyjamassa imuri kädessä, pikkuruinen Montana Bell -koiran räksyttäessä imurille uhmakkaasti. Päästyämme sisään alkoi takaovi käydä. Sieltä saapui peräjälkeen talon isäntä donitsilaatikon kanssa, Erikan vanhemmat sekä veli ja hänen vaimonsa hampurilaislaatikoineen. Erikan tytärkin raahusti unisena sohvalle, kahvin tuoksun levittyä taloon. Esille otettiin klaffipöydät ja kertakäyttöiset astiat ja alettiin syömään aamiaista. Starbucksin kahvia, hampurilaisia ja donitseja. Aamiaisen jälkeen istuimme monta tuntia vain jutellen. Isäntämme kyselivät kiinnostuneina Suomen oloista, vertailimme ko...