Ötököitä paratiisissa

Simahdin eilen illalla jo yhdeksän jälkeen. Jostakin käsittämättömästä syystä luovutin ja menin nukkumaan lasten nukkumaanmenoaikaan. Olin aivan poikki.

Aamulla 12 tunnin yöunien jälkeen heräsin, ja huomasin jalkaani purreet punkit. Yök!!

Ensin tuli ikävä kotiin. Aamuteen jälkeen laitoin talon isännälle Englantiin viestiä, että tällaisia alivuokralaisia teillä asuu. Kysyin häneltä, ovatko kaverukset tuttuja entuudestaan, ja pyysin ohjeita ongelman hoitamiseksi. Vastaukseksi sain Property Managementin puhelinnumeron, joka todennäköisesti olisi kiinni lauantaina. Yllätyksekseni toissapäivänä villalle pannut tuonut Chris kuitenkin vastasi toimistolta. Ohjeita asiain hoitamiseksi hänellä ei ollut, mutta hän kertoi ottavansa yrityksen omistajaan Terryyn yhteyttä asian hoitamiseksi. Tässä kohtaa lähdimme ajelemaan kohti Lakelandiä, mutta pyysin Chrisiltä tietoa asian edistämisestä sähköpostiini.

Ajoimme Aburndalen kautta muutamalla pysähdyksellä puolen tunnin päässä olevaan Lakelandin kaupunkiin. Lakelandissä yövyimme viime syksyn reissulla, ja silloin jäi tuntuma, että tänne voisi tulla paremmalla ajalla takaisinkin.

Jalkauduimme Aburndalen kivassa keskustassa. Kävelimme lammen rannassa kohdaten vaativia ankkoja, ja pyörähdimme pikaisesti rautatie-risteysaseman puistossa. Floridassa lämpötila varjossa on jatkuvasti 30-35 astetta, ja auringonpaahteessa 50-asteen raja rikkoutuu keposesti. Niinpä paikalliset pysyvät taloissa ja autoissa sisällä. Turistin tunnistaa siitä, että hän käveleskelee rauhassa kiiruhtamatta autosta sisälle tai päinvastoin.   

Aburndalen reunamilla pysähdyimme markkinoilla, joilla myytiin vaatteita ja tavaraa Kadaka-tyyliin, meloneita ja muita maataloustuotteita,  auton puskureita, penkkejä ja pakosarjoja. Tarjolla oli myös sirkushuveja ja kumiveneilyä kumialtaassa. Eipä näistä ollut meille kotiinviemisiä, joten jatkoimme matkaa ilmastoidulla kauounkimaasturillamme.

Ei aikaakaan kun poikkesimme tieltä mielenkiintoisen paikan ilmestyttyä Google Mapsin näytölle. Floridan tällä korkeudella on paljon vesistöjä, joita paikalliset kutsuvat mielellään järviksi (as Lake), mutta joita enemmin kutsuisin lammiksi (as Pond). 

Viimein saavuimme Lakelandiin, jonka siisti keskusta oli viimeisen päälle siisti, wildlifea oli kilpikonnista valtaviin lintuihin, upea puutarha ja kivoja ravintoloita. Ainoastaan yhtä puuttui, nimittäin ihmisiä nauttimaan kaikesta tästä. Vaikka savolaisillehan sopi, että ei joutunut tungeksimaan.

Holly Gardens oli huikea!

Keskuskadulla oli paljon ravintoloita ja vanhoja rakennuksia. 

Mirror Lakea ympäröi kävelykatu, jonka varrelle näimme enemmän vesilintuja, oravia ja kilpikonnia kuin ihmisiä.

Kotimatkalla sain sähköpostin Minnie-villan omistajalta, että Property Managementin omistaja Terry oli käynyt meillä vaihtamassa päämakuuhuoneen petivaatteet ja imuroimassa sohvien välit, jotka olivat entisten asukkaiden jäljiltä täynnä ruuan murusia. Toivon todella, että tämän päiväinen tekstiilien tekohengitys riittää punkkiongelman ratkaisemiseksi. Sen verran pessimistinen olen, että ainakin huomenna aamulla tehdään punkkitarkastus.

Paluureitillä ajettiin Winter Havenin ja Cypress Gardenin Legolandin kautta kämpille . Pienemmät tiet ovat puolta aikaa vievempiä, mutta matkan varrella näkee paljon oikeaa Amerikkaa. Trailerikyliä, pusikkoa ja hämäriä huudeja.

"Kotikulmilla" poikkesimme muutaman mailin pikkutieltä sivuun ja ajelimme Lake Lofts -mökkikylässä, joka koostuu 36 sienen mallisesta kahdeksankulmaisesta mökistä järven rannalla. Tunnelmallisen homeisen tattimökin täältä saisi 40 000 dollarilla, ketä kiinnostaa. 

Kotiin tultua alkoi sataa ja näimme sellaisia salamoita, ettei ennen ole nähty. Satoi saavista kaataen, naapurin isäntä laski lapsikatraan säestämänä välähdysten ja pamahdusten väliä. One, two, three.. Yritimme lämmittää uunia, mutta sähköt katkoivat useampaan kertaan. Wifi ei toiminut, TV-kanavat eivät näkyneet, ja hälytys piippasi häiriötilaa. 

Myrskyn tyynnyttyä naapurit menivät yöpuulle, winksit kypsyivät, ja verkko ja kaapeli alkoi pelaamaan. Onneksi ei tullut Emily-hurrikaania. Tytön pitää saada jokapäiväinen remppaohjelmansa.