Vauhtia ja tiukkoja jarrutuksia. Odottamista ja matelua. Moottoritieltä jos poikkeaa, niin joutuu odottamaan liikennevaloissa suuren osan aikaa ja valojen välissä on vauhtia ja tiukkoja jarrutuksia. Ikävä tuli Haines Cityn pikkukaupunkia!
Aamulla kello 10 oli Minniehaha-villan check-out, ja Property Managementin omistaja Terry soitti tuntia ennen varmistaakseen, että kaikki on ok ja että olemme lähdössä sovitusti. Tuolloin aamiaisastiat olivat vielä pöydässä ja matkalaukut "ongoing" mutta niin vain saimme kämpän siistiksi ja kamat kasaan kymmeneksi. Tuntui hiukka omituiselta jättää talon avaimet keittiön tasolle ja ovet lukitsematta, mutta omituisuuden tunne hävisi, kun siivoustiimin auto parkkeerasi pihaan heti, kun pikkufantti oli peruutettu pihatielle.
Ajoimme tietä 17 Haines Citystä etelään Lake Walesin ja Frostproofin kautta tielle 98. Avon Parkissa poikkesimme takaisin pienelle tielle 17 ja palasimme tielle 98 vanhalla kaupungilla ja liikenneympyrällä hurmanneen Sebringin jälkeen.
Emme pysähtyneet matkan varrella, koska hitaat tiet ottavat niin paljon aikaa eikä matkan varrelle sattunut yhtään "Taj Mahalia". Lähdimme liikkeelle kello 10, ja Googlen mukaan olisimme voineet olla perillä nopeita ja maksullisia teitä pitkin Miamissa kello 13.30. Maksulliset tullitiet eivät ole kovin kalliita ja nopeuttavat liikkumista oleellisesti, mutta ovat to-del-la tylsiä. Maksuttomat valtatiet kuten I-95 ovat myös nopeita, mutta myös niiiiiiin tylsiä. Pikkutiet ottavat aikaa tolkuttomasti enemmän, mutta matkan varrella maisemat muuttuvat idyllisistä kaupungeista, kuulaisiin maisemiin, kaartuviin ja mäkisiin maastoihin, asumuksiin, rantoihin, yltyy jopa viidakoksi ja taantuu valtavaksi, kivalla tavalla tylsäksi suoalueeksi. Pikkuteitä (isossa maailmassa ovat kaksikaistaisia ja päällystettyjä) ajaessa tajuaa, miten järvinen tämä maa on, ja kuinka tiheästi tämä miljoonapäinen pikkumaa asuu täällä maalla.
Sebringin jälkeen kurvasimme Basingerin, Loridan ja Okeechobeen kautta nopealle I-95:lle. Väli oli suora kuin valtatiet erämaassa ja pitkä kuin nälkävuosi, mutta erikoiset maisemat pitivät kiinnostuksen maisemissa pädäilyn sijaan. Huono ja olematon verkko myös edisti asiaa. Google Maps toimii haja-asutusalueellakin kuin unelma, oli verkkoa tai ei. Tälläkin reissulla olen istunut melkein koko ajan mäpsiä tutkien ja piiloon jäävistä paikoista räpättäen. Monessa paikkaa on pysähdyttykin, monesti helmiä, välillä muita historiallisia kortteleita löytäen.
Okeechobeen ja "viidakon" jälkeen avautui tyyyyyyyyylsä I-95. Kuski sai enemmän haastetta liikenteestä, mutta apukuski vaihtoi vaihteen pädäilyyn. Vettä vihmoi, mutta se ei ihmisiä puhuta, koska täällä on siltikin kiva ilma. Sateella ei ole niin väliä, kun vesi kuivuu minuuteissa matkalla autosta kauppaan. Ja jos on kuuma, niin auton voi viilentää jääkaapiksi tai mennä hyytävään kylmyyteen talon sisälle.
Miamia lähestyessä alkoi liittymät ja liikenteen määrä tuplaantua ja triplaantua. Isompia ruuhkia ei kuitenkaan ollut ja saavuimme lentokenttähotelliimme Doralin Hampton Inn and Suitesiin ennen neljää. Jos olimme jatkaneet tänne asti pikkuteitä pitkin, olisimme tulleet perille vasta iltapimeällä.
Majoituttuamme kävimme syömässä Sweet Tomatoes -buffetissa Kendallissa. Mennessä navileidi ajatti meidät pikateitä, ja palasimme Googlen avulla ja taajamien kautta kämpille. Pikatie pärjäsi ajassa noin 30% paremmin kuin hidas, eli suhde oli jotakuinkin samaa kuin pitkillä väleillä, mutta turistille matkan teko on osa matkustamista, ei vain määränpää.
Sweet Tomatoes on keitto- ja salaattibuffaketju. Suurin osa asiakkaista ohittaa vihreän raa'an salaattibaarin kokonaan (paitsi turisti, joka on ollut tässä maassa kolme viikkoa), ja siirtyy suoraan majooneesipainotteisiin salaatteihin ja Broccoly Madnessiin (!!). Kun salaatti on syoty, siirrytään keittoihin, pastoihin ja leipomuksiin. Kevyen pääruuan jälkeen tulee jäätelön, vanukkaiden ja makeiden leipomusten vuoro. On mielenkiintoista ja toisaalta ällöttävää tarkkailla eri ihmisten suhtautumista ruokaan. Pahimmillaan tarkkailijalla voi mennä ruokahalu, parhaimmillaan keittojen miksailu samaan pönttöön antaa hyvät epäuskoiset naurut!
Kommentit
Lähetä kommentti