Kotimaani ompi Suomi

Olemme nyt kotona. Kotimatka sujui aikatauluissa, mutta olihan se taas melkoinen koettelemus, lauantai-iltapäivänä lähdettiin ja sunnuntai-yönä tultiin Helsinki-Vantaalle. Vuorokaudessa ennättää pilkkiä paljon kentillä ja koneissa.

Lähtöpäivänä kävimme hotellimme lähellä olevassa International Mallissa viimeisillä ostoksilla. Reissun ainokainen hampurilaisateria syötiin McDonaldsissa, ja pikkumöhkön tankkauksen jälkeen ajoimme tuttua, lentokentän eteläpuolella kulkevaa pienempää tietä Budgetin autonpalautukseen. Maileja pikkumöhköön ajoimme 2385 eli 3840 km. Keskimääräinen 192 km/pv on aika paljon huomioiden, että useina päivinä kävimme ainoastaan pyörähtämässä kaupungilla. Toisina päivinä siis ajettiin enemmän, ja istuttiin liikennevaloissa.

Alla listaus päiväkohtaisista ajoista maileina. Kilometreinä kertaa 1,6 .
23.7. 12985 ... 29
24.7. 13014 ... 367
25.7. 13381 ... 295
26.7. 13676 ... 96
27.7. 13772 ... 207
28.7. 13979 ... 56
29.7. 14035 ... 5
30.7. 14040 ... 346
31.7. 14386 ... 266
1.8. 14652 ... 145
2.8. 14797 ... 5
3.8. 14802 ... 10
4.8. 14812 ... 6
5.8. 14818 ... 94
6.8. 14912 ... 9
7.8. 14921 ... 57
8.8. 14978 ... 8
9.8. 14986 ... 91
10.8. 15077 ... 4
11.8. 15081 ... 273
12.8. 15354 ... 16
Drop. 15370

Miamin lentokentällä autonvuokrauksesta siirryimme nopealla ja siistillä MIA Moverilla lentoterminaaliin. Isoista matkatavaroista päästiin eroon, turvatarkastus sujui lupsakasti ja pääsimme nauttimaan 11 dollarin Samuel Adams -olusista lentokenttäliikennettä tarkkaillessa.

Lento lähti ajallaan kuuden aikaan illalla, ja suhteellisen nuori brittimiehistö järjesti matkustajille ruokaa ja juomaa sukkelasti. Roskatkin kerättiin ennen kuin sain jälkiruuan syötyä. Jokaisen matkustajan käytössä oleva viihdekeskus tilttasi minulta heti alkumatkasta, eikä sitä saatu enää henkiin. Ruuan jälkeen sain kuitenkin käyttööni pikku-iPadin, josta pystyin katsomaan leffoja ja TV-ohjelmia normaalisti. Unet jäivät vähiin, kun ruuan jälkeen katsoin Gifted- ja Unforgettable-elokuvat, ja kun Floridan aikaan olisi alkanut nukuttaa, niin koneessa alkoi valaistus kirkastua ja pian alkoi myös aamiaisen tarjoilu.  

Miamin aikaan kahdelta saavuimme Lontooseen, Lontoossa kello oli aamuseitsemän, ja meillä pitkä odotus illan lennolle. Kymmenen tunnin vaihtoväli kuului suunnitelmaan, mutta yöunensa väliin jättänyttä odottajaa pisti pari kertaa aamupäivän aikana mietityttämään, että oliko odottaminen muutaman satasen säästön arvoinen.

Päivän aikana lähti viisi British Airwaysin lentoa Helsinkiin, joissa olisi ollut tilaa, mutta BA ei halunnut siirtää meitä aiemmalle lennolle, ja Virgin Airlines, jolta lentomme Miamista Helsinkiin olimme ostaneet olisi ottanut 300 punnan siirtomaksun. Päätimme siis viettää päivän lentokentällä ja tehdä olomme niin mukavaksi kuin mahdollista.

Mukavasti oleminen on tehty vaikeaksi Heathrowilla, koska matkustajien halutaan odottavan valtavassa aulassa, jossa on jäätävä melu. Terminaali hölisee ja soi, ja penkit ovat täynnä. Pitkät käytävät vievät porteille, ja käytävillä ja porteilla on väljempää, mutta koska oman portin tiedot annetaan vasta noin puolituntia ennen boardausta ja välimatkat ovat pitkät, ei aulasta kannata kovin kauaksi lähteä. 

Vietimme aamupäivän portilla 24, joka on ns. "perheystävällinen" odotustila. Siellä oli väljää, ja koneitakin lähti vain muutama. Yläkerrassa penkkien väleissäkään ei ollut niitä ärsyttäviä käsinojia, joka estää penkillä pötköttelyn. Oli huvittavaa seurata, miten extemporee-pianistit kävivät soittelemassa aulan pianoa, jotkut hienommin toiset lyhyemmin.  

Päivän katkaisi kolmetuntinen, jonka vietimme No. 1 Loungessa. Loungessa oli aika kuuma, mutta sohvat olivat mukavat, ja ruuat olivat ihan hyviä. Loungen hintaan kuului snack-buffet, jossa oli terveellistä pikkusyötävää, lämpimiä juomia ja limukone. Baarissa oli saatavilla monipuolinen valikoima oluita, viinejä ja muita alkoholijuomia. Palvelu oli ystävällistä, ja sunnuntain meininki rentoa. 

Helsingin BA:n lennon boardingissa meidän lipuissa oli joku ongelma, ja paikkamme siirrettiin muutaman rivin taaksepäin. Me pääsimme koneeseen, joka lensi hienosti ajallaan Helsinkiin, mutta Helsingissä paha aavistus osoittautui oikeaksi: Nämä pojat olivat jääneet Lontooseen.
Onneksi käsimatkatavaroista ja autosta löytyi suurin osa tarvitsemistamme tavaroista. Myös BA:lta saamamme survival-pussi auttoi yön yli hotellissa. Alepasta ostettiin karjalanpiirakoita, oltemannia, metvurstia ja Kivikylän lihapullia, ja noustiin Airparkin pikkubussiin. Uudesta Airparkista pitää sanoa sen verran, että on muuten toivottu lisä Helsinki-Vantaan parkkipalveluihin. Kolmen viikon paikoitus maksoi 77 euroa (kuitilla), ja kuljetuksia ei tarvinnut odottaa kumpaankaan suuntaan. Ja asiakaspalvelu oli todella hyvää. Parkki on myös nopean bussiyhteyden tai kävelymatkan päässä Tikkurilasta, jos autoa ei halua viedä tai noutaa matkapäivänä.

Nyt olemme siis kotona. Pari lyhyttä yötä nukkuneena, aikaero ei anna nukkua aamulla. Takkuinen, mutta onnellinen kissa kehrää ja haroo tassuilla sylissä, joten tätä blogia on ollut vähän vaikea kirjoittaa. Tiistaiaamun aurinko on noussut, lämmintä on 8 astetta ja on aika alkaa valmistautua työhön. Arki alkaa ja loma on hieno muisto. Tämä blogi elää vielä hetkisen kunnes saamme laitettua loman "kirjoihin ja kansiin".