Siirry pääsisältöön

Learn to Fly

Tikkurilassa oli viikonloppuna isot bileet, kun Tikkurila festivaali rokkasi siellä. Festariohjelmiston päätyttyä bileet jatkuivat itseoikeutetusti Tulisuudelmassa. Meillä oli aikainen lähtö kentälle, joten emme osallistuneet ilonpitoon. Isoista bileistä huolimatta hotelli oli ihan hiljainen, mutta oli aula näköinen, kun hiippailimme sinne aikaiselle aamiaiselle, ryytyneiden hotelliemäntien hätistellessä viimeisiä juhlijoita pihalle ja huoneisiin. 


Jätimme auton parkkiin AirParkki-nimiselle parkkipaikalle. Varausta meillä ei ollut, mutta kuski sanoi, ettei hän aika täydestä tilanteesta huolimatta voi meitä poiskaan ajaa. Sitten auto parkkiin, pikkubussin kyytiin ja muutaman minuutin päästä olimmekin jo lentokentän terminaalissa. Tässä vaiheessa sanoisin, että erittäin hyvää ja asiakaslähtöistä palvelua.


Lennämme Lontoon kautta, parin tunnin vaihdolla Floridan Miamiin. Lähdimme hotellista kello 5.45, ja laskeudumme Miamiin noin kello 23 Suomen aikaa, kello 16 paikallista aikaa.


Saapumisaika tuntuu asialliselta, mutta veikkaan, että ilta on hämärtynyt ennen kuin matkatavarat on kasassa, auto alla, kauppareissu heitetty ja hotellille löydetty. Muutaman tunnin yöunilla veikkailen, että tästä tulee vielä piiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiitkä päivä.

Kommentit

  1. marjut.mykra25. heinäkuuta 2017 klo 0.28

    Lämpimät Tiinan-päivä onnittelu täältä 14' vesisateesta. Hyvää jatkoa 💐 💝

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Moottoritie on kuuma

Ensimmäistä kertaa reissussa saimme nukkua pitkään. Tavallisesti hotelli-aamiainen tarjoillaan kello 9.30 tai viimeistään kello 10.00, joten olemme heränneet pääsääntöisesti kello 7.00, jotta aamiaisen jälkeen on suoraan päästy tien päälle. Tänään nukuimme ysiin, pakkailimme kaikessa rauhassa ja söimme myöhäisen aamiaisen perheemme kanssa vanhanaikaisessa Cracker Barrelissä. Pöytää odotettiin kolme varttia kiikkustuoleissa ravintolan terassilla.  Söin aamiaisella ison annoksen, johon sisältyi pihvin paloja ja valkokastiketta, kaksi munaa, röstipottua, mannapuuroa (grits) ja omenoita kaneliliemessä. Lisäksi oli kahvia, mehua ja maissimuffinsseja voin kera. Kaikki oli ihanaa, mutta sitä oli paljon. Onneksi Joonas auttoi, jotta maineemme lautasen tyhjäksi syöjinä säilyi. Brunssilta ajoimme Rachelin ja Adamin sekä nelijalkaisten tyttärien Marlin ja Evien kotiin. Rachel ja Adam avioituivat viime syksynä, ja muutttivat Adamin rakentamaan somaan omakotitaloon. Rachel on sisustanut k...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Kun tänään lähden

Tälle lomalle on lähdetty poikkeuksellisen hitaasti, ajan kanssa valmistautuen. Mukaan otettavia tavaroita käpisteltiin kaksi päivää, ja näin tehden liikkeelle päästiin uskomattoman vähin matkatavaroin. Road tripillä hotellien vaihtuessa päivittäin ylimääräiset tavarat hidastavat, vaikeuttavat ja turhauttavat. Niinpä jokaisen tavaran ja vaatekappaleen mukaanottamista kannattaa harkita tarkkaan. Tällä hetkellä olen todella tyytyväinen pakkaamisen onnistumiseen, mutta aika näyttää, mitä tullaan kaipaamaan ja mitä turhaa tiukasta syynistä huolimatta pääsi mukaan. Matkalaukkuja on kaksi, joista pienempi painaa 15 kg ja isompi 17 kg - Referenssinä, kuvan kolli painaa 8+ kg. Laukut sisältävät mm. kasipäkin Lapparia sekä Mölkyn, näistä lisää juttua tuonnempana, kun matka etenee. Matkakumppanini ja kuljettajani Joonas, ja riiviöni Sir Gromit (kuvassa yllä) lähtivät Check-in valmiiden matkatavaroiden kanssa reissuun jo eilen. Joonaksella on loppuviikko työnantajan järjestämää ohjelmaa Espoossa,...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Onnellinen perhe

Vietimme päivän tämän hauskan perheen kanssa. Päivään sisältyi normaalin suomalaisen työpäivän verran istuskelua ja tarinointia, tarinointi ja tarinointia. Puheenaiheet ei tämän porukan kanssa lopu, sarkasmissa ei säästellä eikä pienestä sanallisesti kiusaamisesta loukkaannuta. Meidät oli kutsuttu aamulla Erikan, Steven ja Ashleen kotiin aamiaiselle. Tullessamme paikalle, oven avasi talon emäntä pyjamassa imuri kädessä, pikkuruinen Montana Bell -koiran räksyttäessä imurille uhmakkaasti. Päästyämme sisään alkoi takaovi käydä. Sieltä saapui peräjälkeen talon isäntä donitsilaatikon kanssa, Erikan vanhemmat sekä veli ja hänen vaimonsa hampurilaislaatikoineen. Erikan tytärkin raahusti unisena sohvalle, kahvin tuoksun levittyä taloon. Esille otettiin klaffipöydät ja kertakäyttöiset astiat ja alettiin syömään aamiaista. Starbucksin kahvia, hampurilaisia ja donitseja. Aamiaisen jälkeen istuimme monta tuntia vain jutellen. Isäntämme kyselivät kiinnostuneina Suomen oloista, vertailimme ko...
Lähetä kommentti
Lue lisää