Siirry pääsisältöön

Kylmästä lämpimään

Saavuimme Jacksonvilleen pimeällä illalla, jolloin väsyneet Suomen ajassa edelleen olevat zombiet nuukahtivat petiin ennen aikojaan. Zombiesta ei ollut tietoakaan, kun sisäinen kello herätti puoli kuusi. Hotellihuoneessa paleli, mutta ulkona oli jälleen huumaavaan kuuma, liki 40 asteen kuumuus.

Aamulla suunnimme Jacksonvillen keskustaan, jossa osallistuimme AdLib-kävelykierrokselle kaupungin keskustassa. Kierroksella tutustuttiin JAX:n 200-vuotisen historian merkkitapahtumiin ja historiaan. Kaupungin historia ei ole pitkä, "muinaiset" rakennukset on suurelta osin purettu/palaneet ja kaupungin dramaattisimmassakin tapahtumassa on menehtynyt tiettävästi vain 7 ihmistä. Kaupungin historian huomioon ottaen kierroksen viihde-arvo oli informaatioarvoa parempi. 
Kävelykierros "From Top to Bottom" vei meidät ensin Bank of America -pilvenpiirtäjän Skyline -nälöalatasanteelle ja BB&T -pankin maanalaisen tunnelin pankkiholviin. Kierros alkoi Jacksonville Landing -ostoskeskuksesta ja eteni rakennuksesta toiseen, ulkoilman 35 asteesta sisätilojen 20 asteeseen, aurinkolasit päähän ja pois, kuumasta kylmään ja takaisin. Samsonite-turistilla on huomenna nuha.
Jacksonville Landin on 1990-luvulla parhaat päivät nähnyt ostosparatiisi. Landingille projektoidaan parempaa tulevaisuutta kuin koko JAX:n Downtownille. Aika näyttää, miten tämä projekti onnistuu. 
Hieno 90-vuotias Florida Theatre aloitti mykkäelokuvien leffateatterina, jossa orkesteri soitti musiikin elokuvalle, ja myöhemmin mm. Elvis on esiintynyt ensi kertaa sisätiloissa Floridassa täällä. Florida Theatren aikaan ilmastointi-nimitystä ei ollut vielä olemassa, joten teatteri mainosti tilojaan sanomalla "frozen air". Teatterikierros edusti kävelykierroksen parhaimmistoa ja mieli olisi tehnyt nähdä tätä enemmän.
Seuraavaksi JAX jäi taakse, ja jatkoimme ilman kummempaa suunnitelmaa pohjoiseen Interstate 95 pitkin. Savannahin jälkeen kyllästyimme puskiin ja poikkesimme pienemmälle tielle, oikotietä kohti majapaikkaamme Etelä-Karoliinan Columbiaa. Moottoriteillä kilometrit kertyvät nopeasti, mutta pikkuteillä näkee ihanaa kamalaa Amerikkaa kirkkoineen, peltoineen, trailereineen ja lava-autoineen. Hitaasti eteneminen on matkustamista parhaimmillaan, mutta se vie ihan hirveästi aikaa.
USA:n osavaltioiden rajoilla, pääteiden varrella on vierailukeskuksia osavaltioiden molemmin puolin. Vierailukeskuksissa on siistit wc-tilat, tarjolla esitteitä ja karttoja, oppaita, alennuskuponkeja... Vessoja lukuunottamatta palvelut löytyvät nykyisin netistä, mutta vierailukeskuksissa porukkaa riittää edelleen. Etelä-Karoliinan vierailukeskus on vierailun arvoinen jo katon vuoksi.
Perillä Columbiassa County Inn and Suites -motarihotellissa rentouduimme päivän päätteeksi omassa poreammeessa. Ennakoin vesivahinkoa tai ammeen tipahtamista alakertaan, mutta poreilumme sujui ilman kommelluksia. Toivottavasti myös alakerrassa... 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Moottoritie on kuuma

Ensimmäistä kertaa reissussa saimme nukkua pitkään. Tavallisesti hotelli-aamiainen tarjoillaan kello 9.30 tai viimeistään kello 10.00, joten olemme heränneet pääsääntöisesti kello 7.00, jotta aamiaisen jälkeen on suoraan päästy tien päälle. Tänään nukuimme ysiin, pakkailimme kaikessa rauhassa ja söimme myöhäisen aamiaisen perheemme kanssa vanhanaikaisessa Cracker Barrelissä. Pöytää odotettiin kolme varttia kiikkustuoleissa ravintolan terassilla.  Söin aamiaisella ison annoksen, johon sisältyi pihvin paloja ja valkokastiketta, kaksi munaa, röstipottua, mannapuuroa (grits) ja omenoita kaneliliemessä. Lisäksi oli kahvia, mehua ja maissimuffinsseja voin kera. Kaikki oli ihanaa, mutta sitä oli paljon. Onneksi Joonas auttoi, jotta maineemme lautasen tyhjäksi syöjinä säilyi. Brunssilta ajoimme Rachelin ja Adamin sekä nelijalkaisten tyttärien Marlin ja Evien kotiin. Rachel ja Adam avioituivat viime syksynä, ja muutttivat Adamin rakentamaan somaan omakotitaloon. Rachel on sisustanut k...

Bile Sity

Yhdysvalloista löytyy kauppaketju nimeltä Party City, jossa olemme käyneet hämmästyttämässä itseämme useasti, ja josta olen blogannut ainakin kerran aiemmin: http://ourroadtrip2012usa.blogspot.fi/2013/01/hindula.html Party City -kaupat ovat valtavia tiimareita, joissa myydään pelkkiä juhlatarvikkeita. Olen vannonut, ettei vastaavaa voisi tehdä Suomessa. Mutta kuinkas kävikään? Tänään Espoon Tapiolassa kirpputoreja kiertäessäni törmäsin suomalaiseen versioon Party Citystä. Valikoiman laajuus ei aivan amerikkalaista versiota vastannut, mutta suomalaisiin tarpeisiin se riittänee. Jahka pääsen Floridaan, niin käyn katsomassa myydäänkö paikallisessa juhlamaalimassa spinnereitä...  Party City  http://www.partycity.com/ Juhlamaailma  https://www.juhlamaailma.fi/ Never say never.  Mitä suuri maailma edellä, sitä pieni Suomi perässä. Tässäkin asiassa.

Online

Miramarin aamu valkeni aurinkoisena ja kuumana. Hotellihuoneen mölisevä ilmastointilaite piti kämpän kylmänä ja nukkujat tietoisena sen olemassaolosta. Osuutensa aamun katkonaisille unille oli myös sisäinen kello, joka oli vielä 7 tuntia edellä Floridan aikaa. Hamptonin Best-Ever aamiaisen jälkeen pakkauduimme pikkufanttiin ja karautimme iPadeinemme läheisen Davien AT&T-liikkeeseen. Oltiinhan tässä oltu jo ihan riittävän kauan hotellien ja lentokenttien wifien varassa! Liikkeessä meitä auttoi Gregg, jolla kilometrejä mittarissa on enemmän kuin kolmella tyypillisellä puhelimen myyjällä yhteensä. Gregg ei ollut puhelimen myyjälle tyypillisen puhelias tai nopea, mutta tämä ei haitannut, koska liittymä saatiin toimimaan kerralla oikein. Loman tärkeimmän yksittäisen homman hoidettuamme, kääntyi pikkufantin nokka kohti pohjoista, muutaman tunnin matkan päässä olevaan Jacksonvilleen. Alun matkaa ajoimme maksullista Florida Turnpikea, ja kävimme syömässä myöhäisen lounaan Cracker Barrel...