Siirry pääsisältöön

Kylmästä lämpimään

Saavuimme Jacksonvilleen pimeällä illalla, jolloin väsyneet Suomen ajassa edelleen olevat zombiet nuukahtivat petiin ennen aikojaan. Zombiesta ei ollut tietoakaan, kun sisäinen kello herätti puoli kuusi. Hotellihuoneessa paleli, mutta ulkona oli jälleen huumaavaan kuuma, liki 40 asteen kuumuus.

Aamulla suunnimme Jacksonvillen keskustaan, jossa osallistuimme AdLib-kävelykierrokselle kaupungin keskustassa. Kierroksella tutustuttiin JAX:n 200-vuotisen historian merkkitapahtumiin ja historiaan. Kaupungin historia ei ole pitkä, "muinaiset" rakennukset on suurelta osin purettu/palaneet ja kaupungin dramaattisimmassakin tapahtumassa on menehtynyt tiettävästi vain 7 ihmistä. Kaupungin historian huomioon ottaen kierroksen viihde-arvo oli informaatioarvoa parempi. 
Kävelykierros "From Top to Bottom" vei meidät ensin Bank of America -pilvenpiirtäjän Skyline -nälöalatasanteelle ja BB&T -pankin maanalaisen tunnelin pankkiholviin. Kierros alkoi Jacksonville Landing -ostoskeskuksesta ja eteni rakennuksesta toiseen, ulkoilman 35 asteesta sisätilojen 20 asteeseen, aurinkolasit päähän ja pois, kuumasta kylmään ja takaisin. Samsonite-turistilla on huomenna nuha.
Jacksonville Landin on 1990-luvulla parhaat päivät nähnyt ostosparatiisi. Landingille projektoidaan parempaa tulevaisuutta kuin koko JAX:n Downtownille. Aika näyttää, miten tämä projekti onnistuu. 
Hieno 90-vuotias Florida Theatre aloitti mykkäelokuvien leffateatterina, jossa orkesteri soitti musiikin elokuvalle, ja myöhemmin mm. Elvis on esiintynyt ensi kertaa sisätiloissa Floridassa täällä. Florida Theatren aikaan ilmastointi-nimitystä ei ollut vielä olemassa, joten teatteri mainosti tilojaan sanomalla "frozen air". Teatterikierros edusti kävelykierroksen parhaimmistoa ja mieli olisi tehnyt nähdä tätä enemmän.
Seuraavaksi JAX jäi taakse, ja jatkoimme ilman kummempaa suunnitelmaa pohjoiseen Interstate 95 pitkin. Savannahin jälkeen kyllästyimme puskiin ja poikkesimme pienemmälle tielle, oikotietä kohti majapaikkaamme Etelä-Karoliinan Columbiaa. Moottoriteillä kilometrit kertyvät nopeasti, mutta pikkuteillä näkee ihanaa kamalaa Amerikkaa kirkkoineen, peltoineen, trailereineen ja lava-autoineen. Hitaasti eteneminen on matkustamista parhaimmillaan, mutta se vie ihan hirveästi aikaa.
USA:n osavaltioiden rajoilla, pääteiden varrella on vierailukeskuksia osavaltioiden molemmin puolin. Vierailukeskuksissa on siistit wc-tilat, tarjolla esitteitä ja karttoja, oppaita, alennuskuponkeja... Vessoja lukuunottamatta palvelut löytyvät nykyisin netistä, mutta vierailukeskuksissa porukkaa riittää edelleen. Etelä-Karoliinan vierailukeskus on vierailun arvoinen jo katon vuoksi.
Perillä Columbiassa County Inn and Suites -motarihotellissa rentouduimme päivän päätteeksi omassa poreammeessa. Ennakoin vesivahinkoa tai ammeen tipahtamista alakertaan, mutta poreilumme sujui ilman kommelluksia. Toivottavasti myös alakerrassa... 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Moottoritie on kuuma

Ensimmäistä kertaa reissussa saimme nukkua pitkään. Tavallisesti hotelli-aamiainen tarjoillaan kello 9.30 tai viimeistään kello 10.00, joten olemme heränneet pääsääntöisesti kello 7.00, jotta aamiaisen jälkeen on suoraan päästy tien päälle. Tänään nukuimme ysiin, pakkailimme kaikessa rauhassa ja söimme myöhäisen aamiaisen perheemme kanssa vanhanaikaisessa Cracker Barrelissä. Pöytää odotettiin kolme varttia kiikkustuoleissa ravintolan terassilla.  Söin aamiaisella ison annoksen, johon sisältyi pihvin paloja ja valkokastiketta, kaksi munaa, röstipottua, mannapuuroa (grits) ja omenoita kaneliliemessä. Lisäksi oli kahvia, mehua ja maissimuffinsseja voin kera. Kaikki oli ihanaa, mutta sitä oli paljon. Onneksi Joonas auttoi, jotta maineemme lautasen tyhjäksi syöjinä säilyi. Brunssilta ajoimme Rachelin ja Adamin sekä nelijalkaisten tyttärien Marlin ja Evien kotiin. Rachel ja Adam avioituivat viime syksynä, ja muutttivat Adamin rakentamaan somaan omakotitaloon. Rachel on sisustanut k...

Kun tänään lähden

Tälle lomalle on lähdetty poikkeuksellisen hitaasti, ajan kanssa valmistautuen. Mukaan otettavia tavaroita käpisteltiin kaksi päivää, ja näin tehden liikkeelle päästiin uskomattoman vähin matkatavaroin. Road tripillä hotellien vaihtuessa päivittäin ylimääräiset tavarat hidastavat, vaikeuttavat ja turhauttavat. Niinpä jokaisen tavaran ja vaatekappaleen mukaanottamista kannattaa harkita tarkkaan. Tällä hetkellä olen todella tyytyväinen pakkaamisen onnistumiseen, mutta aika näyttää, mitä tullaan kaipaamaan ja mitä turhaa tiukasta syynistä huolimatta pääsi mukaan. Matkalaukkuja on kaksi, joista pienempi painaa 15 kg ja isompi 17 kg - Referenssinä, kuvan kolli painaa 8+ kg. Laukut sisältävät mm. kasipäkin Lapparia sekä Mölkyn, näistä lisää juttua tuonnempana, kun matka etenee. Matkakumppanini ja kuljettajani Joonas, ja riiviöni Sir Gromit (kuvassa yllä) lähtivät Check-in valmiiden matkatavaroiden kanssa reissuun jo eilen. Joonaksella on loppuviikko työnantajan järjestämää ohjelmaa Espoossa,...

Onnellinen perhe

Vietimme päivän tämän hauskan perheen kanssa. Päivään sisältyi normaalin suomalaisen työpäivän verran istuskelua ja tarinointia, tarinointi ja tarinointia. Puheenaiheet ei tämän porukan kanssa lopu, sarkasmissa ei säästellä eikä pienestä sanallisesti kiusaamisesta loukkaannuta. Meidät oli kutsuttu aamulla Erikan, Steven ja Ashleen kotiin aamiaiselle. Tullessamme paikalle, oven avasi talon emäntä pyjamassa imuri kädessä, pikkuruinen Montana Bell -koiran räksyttäessä imurille uhmakkaasti. Päästyämme sisään alkoi takaovi käydä. Sieltä saapui peräjälkeen talon isäntä donitsilaatikon kanssa, Erikan vanhemmat sekä veli ja hänen vaimonsa hampurilaislaatikoineen. Erikan tytärkin raahusti unisena sohvalle, kahvin tuoksun levittyä taloon. Esille otettiin klaffipöydät ja kertakäyttöiset astiat ja alettiin syömään aamiaista. Starbucksin kahvia, hampurilaisia ja donitseja. Aamiaisen jälkeen istuimme monta tuntia vain jutellen. Isäntämme kyselivät kiinnostuneina Suomen oloista, vertailimme ko...