Siirry pääsisältöön

Koneeseen kadonnut

Lensimme eilen Helsingistä Lontoon kautta Miamiin. Kone pääsi liikkeelle ajallaan, mutta kiitoradan päässä kapteeni ilmoitti, että kone palaa terminaaliin sairastapauksen vuoksi. Viivästys venyi alkuperäisestä liki kahteen tuntiin, kunnes sairastunut viiden sukulaisensa kanssa oli poistunut koneesta, heidän matkatavaransa lonittu pois ruumasta ja kone saanut uuden lähtöluvan.

Virgin Atlantic on aina tarjonnut erittäin hyvän lentokokemuksen, eikä VA pettänyt tälläkään kertaa. Henkilökunta on poikkeuksellisen ystävällistä, ja Boengin Dreamliner on tosi hieno peli. Lentokoneen valaistus elää toimintojen mukaan, matkustaja valitsee itse viihteensä ja ikkunat himmenevät napin painalluksesta.  
Lentokoneiden turvallisuusvideot ovat tavallisesti tylsää katsottavaa, ja usein uni korjaakin sen aikana. Virgin Atlanticilla tämä on huomattu, ja vastaiskuna heidän videonsa on erilainen, absurdi ja yllätyksellinen. Video alkaa siten, että mies istuu lentokoneessa silmälaput silmillään. Turvallisuusopastuksen alkaessa mies havahtuu, kurkkaa silmälappujensa alta, mutta vaipuu uudelleen uneen samantien. Opastus sotkeutuu kuitenkin miehen uneen, ja lopputuloksena on mielikuvituksellisesti, ilman reaalimaailman lainalaisuuksia kuvattu ja kerrottu lennon turvallisuus-asiat. Video oli niin hauska, ettei haitannut katsoa sitä toista kertaa, kun kone lähti sairastapauksen jälkeen liikkeelle.
Lentomme lähtö viivästyi siis sairastapauksen vuoksi yli 1,5h, jota kapteeni sai uuden lento-ohjelman myötä kurottua umpeen noin 0,5h. Miamissa passintarkastuksessa saatiin taas jonottaa pitkään, ja autonvuokrauksessakin vierähti tunti ennen kuin uuden karhea (mittarissa 12000+ mailia) punainen Toyota RAV4 kurvasi moottoritielle. Joonasta hieman harmitti, ettei autoa tietojärjestelmäongelman vuoksi saatu apgreidattua isompaan, mutta minusta mahdumme loistavasti pikkufanttiin. Ilta oli pimentynyt, kun saavuimme majapaikkamme Miramariin Hampton Inn and Suites tienvarsihotelliin. Lähdettyämme aamuviideltä hotellista ja matkustettuamme 22 tuntia, söimme valmissalaatit TV:n ääressä ja vaivuimme koomaan. Kello viiteen asti, jolloin kello tuli Suomessa puolipäivä, ja Miamin matkaajien oli aika nousta ylös.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Moottoritie on kuuma

Ensimmäistä kertaa reissussa saimme nukkua pitkään. Tavallisesti hotelli-aamiainen tarjoillaan kello 9.30 tai viimeistään kello 10.00, joten olemme heränneet pääsääntöisesti kello 7.00, jotta aamiaisen jälkeen on suoraan päästy tien päälle. Tänään nukuimme ysiin, pakkailimme kaikessa rauhassa ja söimme myöhäisen aamiaisen perheemme kanssa vanhanaikaisessa Cracker Barrelissä. Pöytää odotettiin kolme varttia kiikkustuoleissa ravintolan terassilla.  Söin aamiaisella ison annoksen, johon sisältyi pihvin paloja ja valkokastiketta, kaksi munaa, röstipottua, mannapuuroa (grits) ja omenoita kaneliliemessä. Lisäksi oli kahvia, mehua ja maissimuffinsseja voin kera. Kaikki oli ihanaa, mutta sitä oli paljon. Onneksi Joonas auttoi, jotta maineemme lautasen tyhjäksi syöjinä säilyi. Brunssilta ajoimme Rachelin ja Adamin sekä nelijalkaisten tyttärien Marlin ja Evien kotiin. Rachel ja Adam avioituivat viime syksynä, ja muutttivat Adamin rakentamaan somaan omakotitaloon. Rachel on sisustanut k...

Bile Sity

Yhdysvalloista löytyy kauppaketju nimeltä Party City, jossa olemme käyneet hämmästyttämässä itseämme useasti, ja josta olen blogannut ainakin kerran aiemmin: http://ourroadtrip2012usa.blogspot.fi/2013/01/hindula.html Party City -kaupat ovat valtavia tiimareita, joissa myydään pelkkiä juhlatarvikkeita. Olen vannonut, ettei vastaavaa voisi tehdä Suomessa. Mutta kuinkas kävikään? Tänään Espoon Tapiolassa kirpputoreja kiertäessäni törmäsin suomalaiseen versioon Party Citystä. Valikoiman laajuus ei aivan amerikkalaista versiota vastannut, mutta suomalaisiin tarpeisiin se riittänee. Jahka pääsen Floridaan, niin käyn katsomassa myydäänkö paikallisessa juhlamaalimassa spinnereitä...  Party City  http://www.partycity.com/ Juhlamaailma  https://www.juhlamaailma.fi/ Never say never.  Mitä suuri maailma edellä, sitä pieni Suomi perässä. Tässäkin asiassa.

Online

Miramarin aamu valkeni aurinkoisena ja kuumana. Hotellihuoneen mölisevä ilmastointilaite piti kämpän kylmänä ja nukkujat tietoisena sen olemassaolosta. Osuutensa aamun katkonaisille unille oli myös sisäinen kello, joka oli vielä 7 tuntia edellä Floridan aikaa. Hamptonin Best-Ever aamiaisen jälkeen pakkauduimme pikkufanttiin ja karautimme iPadeinemme läheisen Davien AT&T-liikkeeseen. Oltiinhan tässä oltu jo ihan riittävän kauan hotellien ja lentokenttien wifien varassa! Liikkeessä meitä auttoi Gregg, jolla kilometrejä mittarissa on enemmän kuin kolmella tyypillisellä puhelimen myyjällä yhteensä. Gregg ei ollut puhelimen myyjälle tyypillisen puhelias tai nopea, mutta tämä ei haitannut, koska liittymä saatiin toimimaan kerralla oikein. Loman tärkeimmän yksittäisen homman hoidettuamme, kääntyi pikkufantin nokka kohti pohjoista, muutaman tunnin matkan päässä olevaan Jacksonvilleen. Alun matkaa ajoimme maksullista Florida Turnpikea, ja kävimme syömässä myöhäisen lounaan Cracker Barrel...