Siirry pääsisältöön

Daytonassa Road Tripin päässä

Ravintolat ja hotellit käyttävät paljon kertakäyttöastioita, mutta tänä aamuna löytyi sellainen maailman ihme, että hotellin aamiaisastiat olivat posliinia, lasia ja terästä, Ei pahvia, ei styroksia, ei muovia, vaan oikeat astiat. Kertakäyttöastioita oli tosin tarjolla pyynnöstä. Country Inn rules! Aamiaiselta matka jatkui kohti etelää. Puolen päivän aikaan ylitimme Georgian ja Floridan osavaltioiden rajan ja pysähdyimme appelsiinivaltion vierailukeskuksessa hakemassa esitteitä. 

Saavuttuamme Daytona International Speedway-radalle, osallistuimme puolitoista tuntiselle turistikierrokselle.

Oppaamme Greg ajelutti meitä vaunuissa lava-autonsa perässä, ja pysähdyimme useaan otteeseen ottamaan valokuvia. Ajoimme speedway-rataa pitkin, pääsimme testaamaan sen kaltevuutta (enimmillään 35 astetta), pysähdyimme maaliviivalla kuten myös niillä muun värisillä viivoilla, joiden tarkoitusta en ennättänyt sisäistää. 
Katsomot vetävät 167 000 ihmistä, ja paikat kisoissa ovat loppuunmyytyjä, vaikka pelkkä päivän paikoitus maksaa 60€. Katsomoiden lisäksi alueella on on camping-alueita asuntoautoilijoille ja telttailijoita, jotka seuraavat kisoja radan sisäpuolelta. Radan sisäpuolella on myös VIP-alue ja mediakeskus. Lisäksi alueella työskentelee tuhansia työntekijöitä, joten kisojen aikana tapahtumakeskuksen sisällä on jopa 200 000 ihmistä.
Maaliviivalla rata oli 8-10 astetta pystyssä. Greg myös ajoi lyhyen pätkän radalla vaunut vinossa.
Näissä turistikohteissä ärsyttää suunnattomasti kaupalliset vlokuvaukset. Ei siinä vielä mitään, että ammattivalokuvaaja on käytettävissä niille, jotka sellaisia haluavat ostaa, mutta on silkkaa ajanhukkaa, että koko porukka marssitetaan peräkanaa kameran eteen heiluttamaan risaa ruutulippua, vaikka vain osa porukasta käy edes katsomassa omat kuvansa. Palkintopallipaikalla meillä oli tällainen iloinen ohjelmanumero, ja olipa kivaa, kun otettiin kuvat ihan kahteen kertaan.

Radan sisällä toimii oma pelastuslaitos, palokunta ja terveysasema, ja kaikki nämä tarvitsevat tilansa ja palvelunsa, kuten oman bensa-aseman.

Mediakeskuksessa meitä vastassa oli jälleen valokuvaaja, koska kaikki halusivat kuvauttaa itsensä voittajana vastaamassa lehdistön kysymyksiin.

Saimme kipinän tulla tutustumaan speedway-rataan ajettuamme Daytona Beachin läpi matkalla Floridasta pohjoisen suuntaan, sekä käytyämme NASCAR-autoja valmistavan Hendrick Motorsportin "tehtaassa". Daytona Speedway -vierailu antoi lisää syvyyttä lajiin ja sen takana pyörivään teollisuuteen. Opimme mm. että tallit tulevat radalle 10 päivää ennen kisaa, valmistautumaan kisaa varten. Jokaisella kuljettajalla on oma tallinsa, jonka ikkunasta vieraat voivat seurata valmistautumista. Myös camping-asukkaat saapuvat ennen kisoja, jotta pääsevät seuraamaan kuskien ja talliväen arkea. 

Olisi ollut hienoa päästä käymään aitioissa tai kutsuvieraiden klubilla (Daytona 500 Club) keskellä rataa, mutta kolmannen tason katsomopaikkoja fiinimpiin paikkoihin meitä ei viety. Mutta katsomostakin avautui hieno näkymä valtavalle rata-alueelle. Mittakaavasta saa käsityksen, kun suhteuttaa näkymän radan pituuteen (4 km). Radan sisään takasuoran sivulle mahtuu myös järvi, joka on syntynyt kuoppaan, josta on kaivettu maat kaltevan radan alle.
Gregin kierros päättyi museoon, jossa esiteltiin radan historiallisia autoja ja kuskeja 1950-luvulta alkaen. Esillä oli eri lajeja, joista yksikään ei noussut ylitse muiden, mikä antoi tilaa radan perinteisille lajeille. Esillä oli myös retro-bensapumppuja, vanhoja valokuvia ja uudelleen rakennettu ruutulipun heilutustorni, mitä lajiin vihkiytymättömänkin oli kiva katella.
Selvittyäemme speedway-radan Gift Shopista, söimme Hibachi-ravintolan 10€ buffetissa sushia, mereneläviä, sammakon reisiä (!), kanaa eri muodoissaan ja iloisenkirjavaa jäätelöä. Meillä oli ollut tarkoitus majoittua Daytona Beachillä, mutta minulle oli hotellivarauksessa käynyt 45-kilometrin moka, ja olin buukannut kämpän naapurikaupungista Palms Coastista - Suunnasta, josta olimme juuri tulleet. Teimme tästä mokasta matkakohteen, autoilimme hidasta 1A1-rantatietä, ja pysähdyimme hiekkarannalla Flagler Beachillä tuulettumassa.

Floridan länsirannikolla on tänään noussut Emily-myrsky, jonka tuulen nopeudeksi ennustetaan enimmillään 20 m/s. Myrskypilvet kulkivat Daytonan eteläpuolelta, mutta kovasta tuulesta ja ukkosen jyrinästä saattoi päätellä, että saisimme aikanaan osuutemme tästä myräkästä. Tänään selvittiin kuivin jaloin, mutta huomisesta torstaihin sadetta on tulossa senkin edestä. Huomisesta alkaen myös päivittäin muuttuva maisema muuttuu kotoiluksi omassa Minniehaha Villassa. Seuraavaksi kymmeneksi päiväksi ei ole yhtään suunniteltua menoa, ja toivottavasti niitä ei tulekaan.

Kommentit

  1. On hauska seurata blogia ja kuvitella mukanaoloa. 😊 Mukavaa oleilua Minnie - villassa, toivotaan ettei myrkyt yllä teille asti.

    VastaaPoista
  2. Ei haittaa, vaikka yltäisivätkin. Olisi hienoa kokea kunnon hurrikaani 😳 Minniehaha huvila on vankkaa tekoa. Ja jos joku paikka menisi rikki tai pihakalusteet nurin, niin laittaisin vaan omistaja Davelle pyynnön, että tule korjaamaan 😂

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Moottoritie on kuuma

Ensimmäistä kertaa reissussa saimme nukkua pitkään. Tavallisesti hotelli-aamiainen tarjoillaan kello 9.30 tai viimeistään kello 10.00, joten olemme heränneet pääsääntöisesti kello 7.00, jotta aamiaisen jälkeen on suoraan päästy tien päälle. Tänään nukuimme ysiin, pakkailimme kaikessa rauhassa ja söimme myöhäisen aamiaisen perheemme kanssa vanhanaikaisessa Cracker Barrelissä. Pöytää odotettiin kolme varttia kiikkustuoleissa ravintolan terassilla.  Söin aamiaisella ison annoksen, johon sisältyi pihvin paloja ja valkokastiketta, kaksi munaa, röstipottua, mannapuuroa (grits) ja omenoita kaneliliemessä. Lisäksi oli kahvia, mehua ja maissimuffinsseja voin kera. Kaikki oli ihanaa, mutta sitä oli paljon. Onneksi Joonas auttoi, jotta maineemme lautasen tyhjäksi syöjinä säilyi. Brunssilta ajoimme Rachelin ja Adamin sekä nelijalkaisten tyttärien Marlin ja Evien kotiin. Rachel ja Adam avioituivat viime syksynä, ja muutttivat Adamin rakentamaan somaan omakotitaloon. Rachel on sisustanut k...

Bile Sity

Yhdysvalloista löytyy kauppaketju nimeltä Party City, jossa olemme käyneet hämmästyttämässä itseämme useasti, ja josta olen blogannut ainakin kerran aiemmin: http://ourroadtrip2012usa.blogspot.fi/2013/01/hindula.html Party City -kaupat ovat valtavia tiimareita, joissa myydään pelkkiä juhlatarvikkeita. Olen vannonut, ettei vastaavaa voisi tehdä Suomessa. Mutta kuinkas kävikään? Tänään Espoon Tapiolassa kirpputoreja kiertäessäni törmäsin suomalaiseen versioon Party Citystä. Valikoiman laajuus ei aivan amerikkalaista versiota vastannut, mutta suomalaisiin tarpeisiin se riittänee. Jahka pääsen Floridaan, niin käyn katsomassa myydäänkö paikallisessa juhlamaalimassa spinnereitä...  Party City  http://www.partycity.com/ Juhlamaailma  https://www.juhlamaailma.fi/ Never say never.  Mitä suuri maailma edellä, sitä pieni Suomi perässä. Tässäkin asiassa.

Online

Miramarin aamu valkeni aurinkoisena ja kuumana. Hotellihuoneen mölisevä ilmastointilaite piti kämpän kylmänä ja nukkujat tietoisena sen olemassaolosta. Osuutensa aamun katkonaisille unille oli myös sisäinen kello, joka oli vielä 7 tuntia edellä Floridan aikaa. Hamptonin Best-Ever aamiaisen jälkeen pakkauduimme pikkufanttiin ja karautimme iPadeinemme läheisen Davien AT&T-liikkeeseen. Oltiinhan tässä oltu jo ihan riittävän kauan hotellien ja lentokenttien wifien varassa! Liikkeessä meitä auttoi Gregg, jolla kilometrejä mittarissa on enemmän kuin kolmella tyypillisellä puhelimen myyjällä yhteensä. Gregg ei ollut puhelimen myyjälle tyypillisen puhelias tai nopea, mutta tämä ei haitannut, koska liittymä saatiin toimimaan kerralla oikein. Loman tärkeimmän yksittäisen homman hoidettuamme, kääntyi pikkufantin nokka kohti pohjoista, muutaman tunnin matkan päässä olevaan Jacksonvilleen. Alun matkaa ajoimme maksullista Florida Turnpikea, ja kävimme syömässä myöhäisen lounaan Cracker Barrel...